ORIFAME ALL MINE DAY vuosipäivä!

Pommia, räjähteitä, ilotulitusta.
Ruutia, kiljuntaa sekä kollinkusta.
Itsenäinen kasvattaja tuli nolla seiska musta.

Voin kääntää, päättää
kaulita ja vääntää.
Venyttää ja vanuttaa.
Päätöksiä, hermoja
penniä tai kissaa.
Eikä se haittaa
jos joskus jotain missaa.

Päätösvalta kun on yxin mulla
ei mistään voi tän iloisemmax tulla.
En vastuulta ikuna välttyä tahdo
jos aikoisin, oisin laho umpikahjo.

Lääkitsen, letkutan, valvon ja hoidan.
Huolesta sairaana nukkua koitan.
Silloin miettii onko järkeä tässä
ongelmasta toiseenko oon rämpimässä.

Mut vilkkaiden "minkkien" kirkkaat silmät
Huutavat nassut, leluviritelmät
Antavat uskoa, jaksamusta.
Tiedän tää on juuri sitä OIKEAA musta.

Kierii naaraat, mouruaa kollit
Syntyy pennut, hajoaa jo schollit.
Kasvatukseen kuuluu sekä duurit että mollit.


Kirjoittaja ei vastaan tekstin lukemisesta aiheutuneista traumoista.

Kun omat kissat eivät riitä...

... pitää lähteä lainaamaan ystäviltä! Elokuiseen RUROKiin lainasin Anniinan ja Juhanan Lauria, L4=Orifame AatelisHerra ja Tilkkua=Orifame Bow Wow. Nlypäivästä tarinoinkin aiemmin. Nyt vuorossa selvitys, mitä tapahtui dagen efter nly Tikkaslovakiassa, Orifamelassa.

Lauri verestää pentumusmuistoja olohuoneen kiipeilypuussa. Ohilentävät räkätit olivat houkkuttelevan herkullisia. Puusta pystyi edelleen katsomaan Disney-kanavaa ja tekemään räjähtäviä (lähtee ku telineistä) juoksulähtöjä pitkin sohvan selkänojaa.

Paikoillanne, valmiinanne, HEP!

JokaOrifamepennun unelmien täyttymys! Päästä keittiön kaappien päälle. Emokissat menevät rentoutumaan siellä oleviin pesiin. Pois vieroittamiensa pentujen imusuiden ulottuvilta. Pennut haikailevat rivissä yläilmoihin katoavaa emoaan. Ah sitä päivää, ollapa niin iso ja voimakas, riittäisipä pomppu, että pääsisin tuonne hyppäämään!
Laurista on tullut ISO! Voi miten onnellinen ja YLPEÄ se oli marssiessaan ylhäisessä korkeudessa, Tilkun! ulottumattomissa! (Tilkkuakos ketutti!)

Tilkku haki vierihoitoa masikseen. Mä oon liian piäni! Eki lohduttaa.

Tulihan se Late viimein alas. Päästiin päikkäreille. Samassa kasassa lepäili myös nlyuupunutHelle. (Huomaa Tilkun söde Betty Boop katse)

Päikkäreillä on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla. Antaudu sinäkin suosiolla taikka anna meillä OLLA!

Sisko ja sen veli cum isosysterit

Matkasin heinäkuun alussa bussilla Helsinkiin ja sieltä vaihdoin Loviisaan menevään bussiin. Kauan odotettu ja hyvin suunniteltu kesäretki oli alkanut!

Uskomattoman kauniin Loviisan bussiasemalla Heidi oli vastassa, "taskussaan" yllätys hyvää aavistamattomalle maatiaisHelteelle.
Jalkaannuimme torille. Asetuimme jonoon sievän myyntypöydän ääreen, jossa oli kaupan kauniita afrikkalaisia tavaroita, koruja ja vaatteita. Kun vuoromme koitti hidasHelle tajusi pienen avituksen jälkeen seisovansa vastapäätä suurta idoliaan, Jaana Kapari-Jattaa ja tämän aviomiestä. Jaana on suomentanut pitkällä urallaan mm. Harry Potter- sarjan. Uskokaa tai älkää, olin sanaton! Aikuistenoikeesti!

Jaana antoi minulle kirjansa Pollomuhku ja Posityyhtynen omistuskirjoituksella.
My precious!!

YhäyllättynytHelle vietiin sitten ensimmäiselle varsinaiselle pysäkille. Idylliseen kivitaloon, jota Heidin ja Hussen lisäksi asuttavat DeLaSoul's itämaisisosysterit Luna (Diamonds) ja Sienna (FairytaleGoneBad) ja Orifamelapset Amppu (AurinkoKuningas) ja Akva (AinaAkvarelli). Tässä kohtaan päästään olettepa kasvaneet halihali pusipusi onpa kauniit isosiskot kiva nähdä maataan lattialla heitetään lelua silisili sili osastoon.

Kun pahimmasta lattiavaiheesta oli päästy, tutustuttiin huusholliin, pakattiin tavarat ja kissat ja aloitettiin lyhyt siirtymä varsinaiseen kohteeseen, kesämökille meren rantaan.
Kuinka elementissään suuret saalistajat olivatkaan esitellessään maita ja mantuja minulle! Ohessa tulevat kuvatodisteet! (Joiden saamiseksi piti lainata Heidin paristoja. Vaikka olin ottanut mukaan muka ladattuja vara-akkuja ja laturinkin!)

Mot okända hav
SolKungen Amedei

Amppu puussa.
Neulasia evästämässä! Olenko siis metso?

Ehkä en. Olenkinko Asheera?

No. Olen ja ollostelen. Vaikka mitä.Kato kasvattaja mitä mä osaan.
Kiipeän puuhun, kuorin kaarnaa.
Amedei Korkunov korkealla.

Amppu maassa.
Tässähän dahraanduu!

Los lauma orientteja märehtijöitä meriniityllä.

Märehtijä=nisäkkäisiin kuuluva sorkkaeläinten lahkon alalahko.

Luna esittelee katajaa ja muutakin merellistä maastoa kiinnostuneelle sisämaanHelteelle.

Lunan tyylikäs crosscountry catwalk.

Isosysterit terassilla meidän ihmistyttöjen seurana.
Pankaas katsoen taustan maisemaa!

Akvan vuoro ohjata nähtävyyskierrosta.
Katse seuraa veljeä.. Tuolta se tuli.

Tuonne se meni.

Oma pose.
Suloinen kuin akvarelli.

Nyt leikitään hippaa!

Seuraavana yönä alkanut kaatosade esti retken Veronican ja Peten saareen ja sekoitti pakan muutenkin. Palasimme kaupunkiin. Retki oli ikimuistoisen mukava kaikista ;) kommervenkeistä huolimatta ja se tullaan toistamaan lähitulevaisuudessa!

Veckoslutet Orifamelassa

Meillä vietettiin oikein leppoisa sunnuntai. Erkki laittoi sisäfilepihvejä, maalaislohkoperunoita ja vihanneksia uunissa. Ruoan suosio oli suuri sekä nelijalkaisten että meidän kaksijalkaisten keskuudessa.
Pientä puuhastelua tuli tehtyä--pyykinpesua ja varaston järjestelyä. Kissat pääsivät tutkimaan kaappeja. Nuuskutusta, kurkkimista ja piiloilua, vaanintaa ja hyökkäyksiä. Varsinainen puuhalandia.
Tuore kauranlaihosato asetettiin esille!
Purkilla on ruuhkaa ku Jyskän pysäkillä!

Syksyn eka sato oli nopeasti niitetty!
Himppu tehokkaat nää OriPuimurit.

Papan kanssa käytiin valjastelemassa ulkona. Sen jälkeen piti enää päättää, mihin mennä päikkäreille.
Mennäkö vaiko eikö mennä putkeen, pähkää pappa.

Varastosta löytyi Sturdi tutkittavaksi. Sitä kokeiltiin ja esiteltiin Elinalle, Miralle ja Satulle tabbyjen yhteisvoimin. Mummokissa kertoi, ettei hänen nuoruudessaan tällaisia häkkejä ollut. Neuvostoliiton näyttelyissä oli kanaverkko häkit!

Satu, Lenita ja Mira pitivät nuorten naisten kerhoa.

Lenita nautti ihan hirmusti saamastaan huomiosta!

Kiva kiva mulla on kavereita!
Mutta pian tuli karu totuus vastaan.. tytöt lähtivät hallille töihin.
Lenita jäi surkeana huutamaan heidän peräänsä.

Vielä virtaa eli geriatriakerho ihanasti pihalla

Parasta, mitä meidän geriatriakerho
(täysvaltaiset jäsenet: Aunemummo 11v ja Simopappa 14v)
tietää, on ulkoilu valjaissa.

Kesäaamuisin se alkaa. Tauoton laulukonsertto "Milloin päästään ulos" joka sävellajissa. Valjaskaappia osoitellaan, ulko-ovilla notkutaan, jalkohin ängetään ja ohikulkijoita syytellään surutta!
Säätiedotusta ei olla katsottu. Vaikka sataisi esteristä, meno on samanmoista.
Uuuloos, uuUloS, UllossssuuUUUUloooOs!

Mielellämmehän me ulkoilemme heitin kanssaan. Koko perhe marssii pitkin pihaa, kuka papan, kuka kameran ja kuka mummon kanssa. Armoitettuna taluttajana Elina.

Mummokissa, meidän toiseksi vanhin linssiluteemme!
Laiduntamisen ja ympäriinsä laukkaamisen lomassa joutaa ottamaan myös lähikontaktia kameraan.

Papan hanuriperspektiivi.. kas näin heiluu häntä

..ja maatavoittava(t) askel(eet)! Narunjatkona perheen pää Erkki.

Keitä te ootta te nuorret naisset, kun en mä tunne teitä, lauleloo pappa.
Aina ei näe, saati kuule. MUTTA

Hajusta oma vaemo tunnetaan, sanoo pappakissa ku pihalla muka tuntemattoman kissan kohtas.

Meillä on ulkotarha(kin), jossa olisi tilaa märehtiä, kiipeillä ja köllötellä. Mutta minkäs teet, kun maailma ei riitä! Pitkin reviiriä pitää kissan vaeltaman, eikä tyytymän mihinkään kanakoppiehin, sanotaan kuulema vanhassa tikkaslovakialaisessa sananlaskussakin.

Nyt vaan akut lateeseen. Jos ei muuta niin koko talveksi. Kuulaina syyspäivinä voidaan toki vielä ulkoilla. Toivomme totta totisesti, että mummo ja pappa ulkoiluttavat meitä vielä monena, monena kesänä.

Kuvat: Satu Helle

Tappaja hai(ko)? K-18

Vai tiikerihai eiku tabbyhai!! HampaitavaihtavaTappajahai. Että näillä ikenillä!

TIIKERIHAI (se perinteinen; ja KAIKKI laulaa duu duu duu)

Yö taas palmujen ylle saa. Rantaan maininki raukeaa.
Siellä tuoksussa tuulien
kuulen laulun hiljaisen.
Laulu lemmestä kertoo näin
kuinka nuori mies merta päin
lähti helmen nyt löytääkseen, rakkaalleen sen antaakseen.
(Tabbyhai vaanii ajovalot päällä palmuun kiinnitetyssä riippukeinussa saalista=nuorta miestä)

Vaan julma tiikerihai, vaaniva tiikerihai,
silloin saaliikseen nuoren miehen vei
saanut helmeä hän ei.

Nyt on niin yksinäinen tyttö tuo nuorukaisen.
Kun hän rintaan murheen suuren sai
tuotti sen tiikerihai.

Aallon välkkeeseen loistaa kuu.
Rannan hiekalle heijastuu yksi ainoa varjo vain
nyt ei toista nähdä lain. Poissa varjo nyt toinen on.
Laulu loisteessa kuutamon kaikuu. Syyn siihen tietää kai
merten julma aavehai.

Vaan julma tiikerihai, vaaniva tiikerihai,
silloin saaliikseen nuoren miehen vei saanut helmeä hän ei.
Nyt on niin yksinäinen tyttö tuo nuorukaisen.
Kun hän rintaan murheen suuren sai tuotti sen tiikerihai.
Saalis on lähes syöty.. ja julmasti pirskoteltu ympäristöön. Kuinka vähän voikaan jäädä jäljelle nuoresta miehestä.

Haina Orifame Chetano Cahya eli Masa. Kuvat Isa Oinonen. (Se on vaarallista, toi mereneläinten kuvaus. Varokee, hyvät ihimiset)

Tää sai blogipalkinnon! WAU!

Jane M palkitsi blogini tällä. Ai että tää on onnesta soikeena!

Kiitos vielä kerran Jane!
Palkinto on kopioitu Jade & Jane M blogista

Tässä palkinnon myöntämisen ehdot.

1. Only five people allowed.
2. Four have to be dedicated followers of your blog.
3. One has to be someone new or recently new to your blog and live in another part of the world.
4. You must link back to whoever gave you the award.

Jaan palkinnon eteenpäin seuraavasti huippublogeille, joita seuraan jatkuvalla syötöllä. Harmi, että voin palkita vain viisi.

JAETTU ENSIMMÄINEN SIJA

1. Nightgaunts ja Möykkyblogi

2.Yrttiset
3.Lentävät suomalaiset

Tuo ulkomaan ehto ei oikein ota täyttyäkseen. Täytyy kysyä Janelta käviskö vaikka Uurainen ulkomaaks!

Työleirillä Suolahdessa!

Kyllä sitä on tehnyt paljon pahaa, kun näin naista rangaistaan! Yhtä raatamista oli lauantainen elämä. Yhden kissan kynsitarkastus ja 4 kissan kynsien leikkaus ja ihmisruoan teko. HUH! Heikompaa hirvittäis!

VeksiKeksi, Aunen ja Ilpon rakkauden näregerbiili joutui parisen viikkoa sitten laittamaan lampunvarjostimen somistamaan muutenkin komiata päätänsä. Kynnestä pilkisti ydin siinä määrin, että turhat lipaisut oli parasta estää.
Veikka ei kaulurille lämmennyt, vaan vetätyi umpimieliseksi sylieläimeksi. Jos ei muuta sykkyä ollut tarjolla, piti nyhjätä mummon hylkeen kyljessä.

ParkaVeikka, VieläParempiHylje- ihan litassa.

Kauluri sai tyylikkään trikookuosin, (ei oo riskilläkään ruma!) koska muovi tuntui hautovan herkkää hipiää. Olo parani satasella!
Veikka kutsui minut Suolahteen, kynsitarkastukseen. Siitä sitten kehkeytyi todellinen "Kuka millekin kynnelle kykenee"- työleiri.

Syntyi kosminen pallo! Käsittämättömän tuntuinen stressilelu. Komea koriste takanlaidalle. Kissoista suunnattoman kiinnostava alien. Loistokkaasti poseeraava Suolahden Huippumalli. Tästä EI tullut gluteenitonta pizzapohjaa, kuten empiiriset kenttäkokeet (leivinjauhe, jauhot ja kuuma vesi eivät mene pussauskoppiin) osoittivat ja valokuva kertoo. En suotta anna tarkempaa ohjetta.
Tarvittiin toinen taikina. Ai mix ?;-)
The suksee sai täytteekseen tomatomurskaa, meetwurstisuikaleita, sipulia, auraa ja tavan juustoa. Oliiveja unohtamatta. Muistettiin paistaakin vekotin. Ja syödä. Jyrkän suolaista, mutta ah niin hyvää.

Elsa, kohtalon lapsi. Emäntänsä Riikan rakkauden puuvilla. Ilonaihetta kasvattajalleen antamassa. Kynnetkin leikattiin.

Veikka, jo ehjin kynsin. Mitä nyt kasvattaja niitä katkoo.

Rakas Tonto. Kiltisti asennossa. Menossa pedikyyri.

Kuvaamatta jäi joukon nuorimman nelosen, VilliMinkin kynsitrimmi. Siihenkin sisältyi 4 osa haleja, 2 osaa silejä, 3 osaa pusuja ja se pakollinen 1/4 osa varsinaista kynsitoimintaa.

Kuvat kissojen omistaja Riikka ja mummo Kaarina.