22. joulukuuta 2012

Konduktöörin ja Loimaalta tulijan sinunkaupat

 KV: "Toi hemmo on siis kaiketi tullu jäädäkseen. Onkohan se joku muotibloggari? On meinaten sitten niin sävysävyyn pikkumiehet nyt yöasuissaan että... "


 KV: "Ei mua tiättekö oikeesti kauheesti kiinnosta toi Loimaan hemmo tai mikä vapaamatkustaja ny sitte onkaan. Tai mä en ainakaan myönnä! Ihan tässä seuraan ja valvon vaan ettei Aksulle satu mitään. Se on kuiteskin mun yhtiökumppani. Menee muuten bisnekset pieleen. Hei... nyt on hyvä haistella kun hemmo ei huomaa et mä haistelen...Pakkohan se on tarkistaa mikä hiippari toi on."



KV: "Mä en löytäny mistään "jesaria" ja nippusiteitä, joten jos Aksu joutuu pulaan, hädän tullen täytyy turvautua tähän naruun... Tiedä miten röyhkeeks se hemmo heittäytyykään. Parempi varustautua ennakkoon... "


KV:"Psäääh! Jotta ei ihan mee maine, pakkohan se on ees jotku rajat laittaa. Ei sitä mun isännän syliin uida noin vaan, jotain rajaa hei hemmo!"




KV:"Hei Hemmo, reitti on nyt selvä... Kurrrrr, kurrr...MRNAU!  Lähetääs poju kierrokselle!"
S:"Wau, vähäks sulla on pähee katse! Mäki haluun isona tommotteen Superkatseen! "




S:"Setäääää! "



KV:"Tuus hei poju kattoon mitä täältä ylempää löytyy..."



S: "Mites musta tuntuu, että mua sahattiin nyt vähä linssiin... Ei täällä mitään kauheen erikoista nyt ollu...vai? "


 S: "Mä oon nopee, salamannopee... Se pikkumieskin höpötti jostain Salama McQueenista mulle. Se Salama on sen idoli kuulemma. Mäkin oon ku Salama. Oonkohan mäkin sit sen pikkumiehen idoli? On kyl toi setäkin aika nopee vaikka se on syöny ruokaa varmaan koko kissalan edestä..."



KV:"Sä oot hemmo tiäkkö ihan jees. Unohdetaan se matkalippujuttu. Keksitääs huomennaki jotain kivaa taas ja ruvetaan miettiin bisnesjuttuja yhessä sen pikkumiehen kanssa. "
S:"Jep jep! Tiäkkö setä Väämö, mulla on ihan oikee nimikin. Mä oon Sepi. Kroooh... Ei vitsi että väsyttääkin..."

Kuvat ja tekstit komioitten poikakissain omistaja ja Aksun äiti Hanna-Mari Rajaniemi.

Sepi, Ice Olive's Smashin' Pumpkin,  lila itämainen lyhytkarva uros , OSHc
Konduktööri Väämö, Väinö, Orifame Didgeridoo, suklaatäplikäs itämainen lyhytkarva uros, OSH b 24

Konduktööri ja Loimaalta tulija



Konduktööri Väämö: " Mulla on ollu vähä depistä. Tajuutteks, et oon ollu niin yksin, mun kaveri lähti eikä takasin tullu. Sanovat, että lähti johonkin "viimeiselle matkalleen" ja mä alan kyllä jo uskoa. Siltä se on vaikuttanu. Eipä oo frendii näkyny sen koommin kun se sen häkkyrän kyytissä lähti. Oon huudellu ku leijona, eikä oo vastausta tullu...."


"Vähä on työintokin laskenut. Ei kiinnosta konduktöörinhommat ny oikeen..."



"Mutta mulla on onneks maailman ihanimpia ihmisystäviä... Mä oon kuullu niiden puhuvan jostain Sepistä. Ei hajuakaan mikä tai kuka se on, mutta just nyt mua ei kiinnosta mikään muu kuin pikku nokoset Aksun sylissä. "




"No joo, kyllähän tää konduktöörin homma kivaa on ton Aksun kanssa... Nyt pois junasta ja tauolle! " 



Konduktööri Väämö: "Loimaalta tulleet matkalippu.... Loimaalta tulleet..."
Sepi: "Terve! Mä oon Sepi Loimaalta! Ai mikä matkalippu? Jestas mikä ääni, lähtee loputkin korvakarvat..."




KV: "Se matkalippu hei... äläs karkaa viä."
S: "Mihis mä oon oikeen tullu, mikäs mesta hei tää on?"



S: "Ai tää on tämmönen mesta..."


S: "Vähä jänskättää - sano mummokin ku kahvimerkkiä vaihto. Mä oon vaihtanu vähä enemmän...."



KV: "Se matkalippu hei edelleenkin... Mä en tiedä näyttäsinkö vihreetä vai punasta valoo sulle. Mä en ny viittis ruveta puhuun sulle rumilla sanoilla... "




S:" Herra Konduktööri, mä en kyllä edelleenkään tajuu että mistä matkalipusta sä puhut...  Pääsisinks mä kuiteski tästä?"
KV:" Voi hiirenpipana mikä heppu... mee nyt sitte. On tainnu reppana jäädä väärälle asemalle..."





KV: "Mulla on konnarin superkatse...  Mä en tiedä, alkaako hei mun ote lipsua. Mut alkaa vaikuttaa siltä, että se ilman matkalippua tullu hemmo saattaa olla sittenkin oikeella asemalla."




 KV: "Oiskohan tää nyt sitten se matkalippu? Tänne on ilmestyny kaikenlaisia uusia jänniä härpäkkeitä, jotka haisee ihan tolta hemmolta...




KV :" Mutta joo, asioilla on tapana järjestyä. Mistähän se Loimaan hemmo tiesikin, että olikin itseasiassa rekrytointi just meneillään ja lisää työntekijöitä tarvittas mun ja Aksun junabisnekseen ja pariin muuhunkin huippukivaan jutskaan..."



Omistusoikeus komioihin kissoihin, hauskoihin kuviin ja ihaniin teksteihin Hanna-Mari Rajaniemi. 
Loimaalta tulija Sepi, Ice Olive's Smashin' Pumpkin, OSH c
Konduktööri Väämö, Väinö, Orifame Didgeridoo, OSH b 24  




3. marraskuuta 2012

Dance with an Oriental Bengal näyttelyssä

Finticat järjesti Malmilla 27-28.10 näyttelyn. TICAtavan mukaan näyttelyillä on nimet / teemat. Dance with an Oriental Bengal-näyttelyssä on epävirallinen kongressi itämaisille lyhytkarvoille.  Hännisen Merjan kanssa lähdimme innosta puhkuen Patrikaisen Katjan kyyditseminä kohti suurta koitosta.

Minulla oli mukana Moko, Kaotik Kiwi Klassik OS b 22. Meidän Uuden Seelannin ihmeemme. Ekaa kertaa kilpailemassa aikuisissa.

Tarkkana pitää olla. Kieli keskellä suuta. Mokollakin. Arvostelemassa Steven Savant, itisasiantuntija USA:sta.

Moko taitaa arvotella vuorostaan Sanvantia :)
Savant piti kongressin. Moko sijoittui siinä viidenneksi.

 Kongressiruusuke.


Moko oli lauantaina Kaikkien Rotujen kehässä  6. ja Lyhytharvakehässä 4.

Lauantaina purettiin laukut

ja asetuttiin mukavasti jakamaan päivän kokemuksia.

Sunnuntaina Moko oli Savantin AB kehässä 3. ja Åsa Broingin SH kehässä 4.

Tässä imutetaan Virkon S:ää Irene van Belzenillä.


Viikonlopun saldo.

Badgit.

Muikku, Orifame Jestampoo, OS f 24 tuli emäntänsä Rusasen Helin kanssa, kun ihan lähellä kun asuvat.

Tämä oli vasta toinen näyttely Muikulla.

Vähän jännitti, mutta kiltisti ja hienosti meni. Saldona kaksi kehäsijoitusta!

Mokon ja Muikun kuvasi Pauli Araneva.




RW, SGCA Orifame AurinkoKuningas OS b 22. Omaa kuninkaallista luokkaansa.

 Savant ja Broing mykistyivät. Eivät olleet aiemmin Kuningasta tavanneet. Superlatiiveja satoi. Upea. Ihmeellinen. Kaunenin ikinä. Mikä turkki. Mitkä linjat. Never ending tail.

 Irenelläkin riitti ihasteltavaa.

Ja Amedeilla oli välillä asiaa.

Amedein kuvasi Katja Patrikainen.


Amedei voitti kaiken mikä irti lähti ilman ruuvimeisseliä.

 Words aren't enough.

 Pitäisi hommata pakettiauto ja pari serbaa, että Amedein palkinnot saisi kotiin.

 Mikäs tässä roikkuessa. Tuomarit sanovat, että Amedei voisi olla TICAssa myös marble.

Eikä nuolaisu ollut turha. Amedei vei kotiin myös BEST OF BESTin.

Amedein kuvasi Pauli Araneva.


Voittoputki Amedein ja Akvan omistajan, Heidi Strömbergin sanoin: FINTICAt näyttelyn saalis. Best of Best alter, Itämaisten lyhytkarvojen kongressivoitto, eri kehien voittoja ja muita finaalipaikkoja. Samalla jaettiin Suomen Itämaisten Kissojen klubin TICA palkinnot viime kaudelta, sisko Akva , SGCA Orifame AinaAkvarelli OS c 24, Alter ykkönen ja Amedei kakkonen (vähemmillä kilpailulla) !!!:)))




21. syyskuuta 2012

Myö kuvataan

Pentujen valokuvaamisen sietämätön keveys. Miksi kummassa nupit nakottaa aina kamerasta poispäin? Tai sitten heiluvat kuin 60-luvun irtopäinen automaskotti kojelaudalla?

 Tässä on ruskeatabbynaamio siamilainen tyttö, SIA n 21, Mannekiini. Tikkakoskelta.
Mannekiini juoksee, loikkii, tepastaa sen minkä 4 viikkoisilla tassuillaan pääsee. HELPPO kuvata juu.

 Vaaleampi tabbynaamio siamilainen sisar on Marsipaani. Syöksyy, ryntää ja lopulta alkaa huutaa 'MAMAA'! Äitee tulee pillit päällä paikalle lastaan ahdingossa auttamaan. Kyllä yksilökuvaus on helppoa. Varsinkin ryhmässä.

 Tämä se on viksu vekotin. Klassinen hopeatabby itämainen lyhytkarva, OSH ns 22, neito nimeltä Mullinmallin. 
Kameraa päin, HOI! Kuvaaja pakenee peloissaan takakaakkoon.

 Sit on tää kaveri, joka ei kuvausessiota pysy hereillä. Klassinen hopeatabby itämainen lyhytkarva sekin, OSH ns 22 poika Mukiinmenevä. Se mätti kupusensa niin täyteen evästä ja miehekkäästi maitoa päälle, jotta Nukku Matti pääsi unihiekkoineen yllättämään. Ota tästä nyt sitten virkeä kuva. Tasan ei käy kuvaajan tuuri.

Tässä emon avun akuutissa tarpeessa on hopeatäplikäs itämainen lyhytkarva poika, OSH ns 24, Myrsky ja Mylväys. Siltä poseeraus kävi kuin vanhalta konkarilta. Kovin ovat nuoria nämä nykymallit.
Nimensä Myrsky ja Mylväys sai jalosta äänenpitotaidostaan. Ihan pikkiriikkisenä se kiljui tisun menetettyään niin kovaa, että oppipahan emo olemaan aloillaan ja imettämään nälkäistä poikaansa. 


Eka axilurmadotus on takana. Evästä menee jo pennuillekin melkoisesti. Emo syö pari kanalaa päivässä. Pentujen juoksuharjoitusten vauhti kasvaa päivittäin. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, seuraavat päivät taputetaan viksuille hiekkalaatikonkäyttäjille. Takatukat kuluvat lyhyiksi jatkuvasta pussailusta ja turkit silkkenevät silityksistä. Ai että näiden kanssa aika lentää ihanasti!