21. syyskuuta 2012

Myö kuvataan

Pentujen valokuvaamisen sietämätön keveys. Miksi kummassa nupit nakottaa aina kamerasta poispäin? Tai sitten heiluvat kuin 60-luvun irtopäinen automaskotti kojelaudalla?

 Tässä on ruskeatabbynaamio siamilainen tyttö, SIA n 21, Mannekiini. Tikkakoskelta.
Mannekiini juoksee, loikkii, tepastaa sen minkä 4 viikkoisilla tassuillaan pääsee. HELPPO kuvata juu.

 Vaaleampi tabbynaamio siamilainen sisar on Marsipaani. Syöksyy, ryntää ja lopulta alkaa huutaa 'MAMAA'! Äitee tulee pillit päällä paikalle lastaan ahdingossa auttamaan. Kyllä yksilökuvaus on helppoa. Varsinkin ryhmässä.

 Tämä se on viksu vekotin. Klassinen hopeatabby itämainen lyhytkarva, OSH ns 22, neito nimeltä Mullinmallin. 
Kameraa päin, HOI! Kuvaaja pakenee peloissaan takakaakkoon.

 Sit on tää kaveri, joka ei kuvausessiota pysy hereillä. Klassinen hopeatabby itämainen lyhytkarva sekin, OSH ns 22 poika Mukiinmenevä. Se mätti kupusensa niin täyteen evästä ja miehekkäästi maitoa päälle, jotta Nukku Matti pääsi unihiekkoineen yllättämään. Ota tästä nyt sitten virkeä kuva. Tasan ei käy kuvaajan tuuri.

Tässä emon avun akuutissa tarpeessa on hopeatäplikäs itämainen lyhytkarva poika, OSH ns 24, Myrsky ja Mylväys. Siltä poseeraus kävi kuin vanhalta konkarilta. Kovin ovat nuoria nämä nykymallit.
Nimensä Myrsky ja Mylväys sai jalosta äänenpitotaidostaan. Ihan pikkiriikkisenä se kiljui tisun menetettyään niin kovaa, että oppipahan emo olemaan aloillaan ja imettämään nälkäistä poikaansa. 


Eka axilurmadotus on takana. Evästä menee jo pennuillekin melkoisesti. Emo syö pari kanalaa päivässä. Pentujen juoksuharjoitusten vauhti kasvaa päivittäin. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, seuraavat päivät taputetaan viksuille hiekkalaatikonkäyttäjille. Takatukat kuluvat lyhyiksi jatkuvasta pussailusta ja turkit silkkenevät silityksistä. Ai että näiden kanssa aika lentää ihanasti!


14. syyskuuta 2012

Our mum is a SUPER mum

24.8 oli kovin cinemaattinen päivä. Joken (Orifame Jokkantii OSH n 24) ja Spöken (Orifame Huvudvinst OSH ns 22) rakkauden hetelmät alkoivat kuoriutua. Helposti, kuin elokuvissa. 


Esikoispoika, klassinen hopeatabby, sai emon puhkeamaan kehuihin. Vienolla äänellä emoSpöke kertoi minulle miten ihana aarre kainaloon asettui. Spöke pesi ja puunasi, imetti ja ihaili. Monta tuntia meni silkassa oksitosiiniauvossa esikoisen kanssa paistatellessa. 


Jatkoa seurasi helposti, kunhan rouva kerkesi hoitamiselta synnytystä jatkamaan. Ilma oli merkityksellisyyshiukkasista sakeana. Saimme klassisen hopeatabby tytön.


Sitten maailmaan kurkkasi hopeatäplikäs uros. Iso kuin karhunpoikanen. 


Spöke osasi saman tempun kuin emonsa. Tuki etutassulle nisälle pyrkiviä pentuja. 
Katselin auvoisaa, osaavaa ENSIKERTALAISTA emoa liikutuksen kyynelverhon läpi.



Pennut pyrkivät nisille heti maailmaan tupsahdettuaan. Emo ei kerennyt napanuoria katkoa tahi kaikkia kalvoja poistaa, kun tyypit olivat jo imuttelemaan menossa. Ahnaat Orifamet :) Kaikkein suurin ahnimus oli tummempi siamtyttösistä.


Spökellä on tassuaisti <3 aputaputap.="aputaputap." br="br" nbsp="nbsp" siamtytt="siamtytt" taputettavana="taputettavana" vaaleampi="vaaleampi">


Emouden auvo. Hopeaemo suorastaan fluorisoi pimeässä.


Viisikkomme.
Hopeatäplikäs itämainen lyhytkarva uros, OSH ns 24
Klassinen hopeatabby itämainen lyhytkarva uros, OSH ns 22
Klassinen hopeatabby itämainen lyhytkarva naaras, OSH ns 22
Siamilainen naaras SIA ?
Siamilainen naaras SIA ?

Kiitän näistä ihanista pentusista myös Joken Aliisaa ja Spöken Riiaa & Juliaa!


(Tekstivaikutteet Pasi Ilmari Jääskeläiseltä, jonka mukaansatempaavaa Harjukaupungin salakäytävät-teosta luin, kun olin turhake synnytyksessä.)