Miehemme maailman ääristä

9.5.2012 meille lennähti itämaispoika Uudesta- Seelannista. 5kk yhteistyö ja odotus Feanorian, Yrttitarhan ja Orifamen välillä oli saava palkintonsa! 

Olimme Strömbergin Heidin kanssa poikaa kentällä vastassa. Odotuksen täyttymistä ja näkemisen riemua häiritsivät pahoin mitkäs muut kuin byrokraatit. Saimme tutustua juurta jaksaen Finnairin Cargon huonoon palveluun ja tullin sikamaiseen asiaakkaan kyykytykseen. Vaikka paperit ja kisu olivat kunnossa, jouduimme viettämään virastoissa seikkaillen yli 3 tuntia. Armoitetut virkailijat antoivat täysin toisistaan poikkeavia ohjeita ja käskyjä hyppyyttäen meitä sinne tänne. GRRR. Tiedän, että asiat voivat sujua jouhevastikin, JOS armon virkailijat vaan sen sallivat. Tällä kertaa kuitenkin näin. Suuri kiitos ihanalle rajaeläinlääkärillemme! Hän pelasti iltamme. Kuten myös hymyävä trukkipoika, joka kuskasi äänitehosteita antavan pennun tullin tiloista trukilla autolle.

Jotenkin olin ajatellut, että maanantaina kasvattajansa Sandran luota lähtenhyt pentu olisi pelokas, väsynyt tms. mutta kohtasimmekin keskiviikkoiltana sirkeäsilmäisen pojan, joka boksin avaamisen jälkeen kehräsi ja nenäpusutteli sylissä. Askaakin sillä oli, mutta melko maltillisesti rodun kerrontakyvyn alarajoilla. Ensimmäisen yön poika vietti Veeran kylppärissä (KIITOS!) ja torstaina suuntasimme kohti kotia junalla. Kotona Orifamelassa odotti saunaosasto pientä reissaajaa.

Monen moisen nimen mietinnän jälkeen ratkaisimme kutsumanimiprobleemin antamalla pojalle nimeksi Moko Savolaisen Outin vinkistä. Moko tarkoittaa maorien perinteistä pyöreämuotoista ihokuviointia, joka on pikemminkin kaiverrus kuin tatuointi.

Ei tässä jouda koneella istumaan, kun Moko hihkuu seuraa saunassa <3 Seurasta ei ole puutetta, koska koko perhe on vallan ihastunut poikaan ja olemaan sen viihdytettävänä. Menen vuorostani tuntemaan itseni rakastetuksi ja tuiki tarpeelliseksi :)

Sylipojasta Sandraa kiittäen!

Kuvat: Mokon kasvattaja Sandra Melville, NZ