iSukkuloiden neliviikkoisteot

Kyllä Orifamelassa nyt vilisee :) Neliviikkoiset viikarit viilettävät hurjaa vauhtia. Hiekkaa kaivetaan innokkaasti kuin arkeologit Egyptissä konsanaan. Tosin nämä kaivajat hautaavat tuotoksiaan ja minä taas koen aitoa löytämisen iloa pieniä pötköjä ja paakkuja löytäessäni.

Torkkujakin välillä otetaan. Tässä Itseteossa turvallisesti Tarja-mummon sylissä.

Lisätään vain emo.

Iik Sininen huilii emon oman Johannan huomassa.

Vaikea päättää kenen sylissä ja kumman pojan kaa ois kivempi. Miten nää yhdistäis?
Houskan oma perhe kävi viikonloppuna. Houska oli vallan liekeissä. Hääri ja esitteli asuntoa, pentuja ja niiden uusia taitoja, näkymää ikkunasta. Toi sinistä sutta hännäntyvi onnesta pörhöllä.

Koko jenki osaa syödä lautaselta ja vielä yhtä aikaa. Taitavaa, eikö totta. Houska vahtii vieressä ja pesee pennut perusteellisesti heti kun ne ovat syöneet.
Irtokarkki on kovin syömäri. Vankka tyttö on vetänyt evästä syntymästään asti kivimiehen ruokahalulla.


NAMI!


Jenki viilettää pitkin asuntoa. Juoksevat pitkän matkan keittiöön emon ja ihmishahmon perässä. Yksin jäädessä pääsee hurja parku. Ihminen tai emo, kumpi vaan sopii lohduttajaksi ja vilinä voi jatkua.

Nyt näkyy jo ekat merkit vaanimisesta ja saalistamisesta. Pompppuja ladataan la lelula lyödään tassuilla.
Ja säikyttely-säikähtely-opiskelukin näkyy lähestyvän. Ekat kaverit ovat jo pompanneet karvat pystyssä ja selkä kaarella sisaruksia kohtia. Sitten kaikki vauhdilla pakoon :D Miten tärkeää onkaan oppia olemaan kova luu. Yhtä tärkeää, jos ei tärkeämpääkin on oppia pakenemaan tarpeen vaatiessa. Ihanaa katsella, kun nämä sisällä turvassa paapotut pentuset harjoittelevat villieläimen vaistoin taitoja, joista leijonakin olisi ylpeä.