Saimme oman jouluenkelin. Ensimmäinen kollimme,"laulaa kulkusten kanssa", on poissa. CH Arhantin Simsed, Varakalifi Simsed, Simo, SIA e 21, kermakissa, on poissa.
Geriatriakerhomme kokoukset ovat jääneet historiaan.
Simo sairastui kissoille niin tyypilliseen rappeumasairauteen, munuaisten vajaatoimintaan, 5v sitten. Sen munuaisarvot olivat huikean korkeat, tarkoittaen että munuaiskudostuho oli jo mittava. Verenpainelääkityksellä ja jonkin aikaa erikoisruokavaliolla Simopappa pärjäsi ja pärjäsi, pärjäsi ja pärjäsi. Laidunti kesän toisensa jälkeen ulkona. Kasvatti pentueen toisensa perään. Määräili meitä kuin karjaa! (hyvähyvähyvä) Moni nuorempi tuttava lähti edeltä vihreämille ruohoaroille. Simo jaksoi jatkaa siamilaisella sisullaan. Ilman vaikeuksien häivää. Mitä nyt kakan tuloon tarvittiin öljynvaihtoa kerran viikossa, sisäisesti (:
Viimeinen tuli lähdön hetki Simollekin. Teräsvaarin elämänkiintiö täyttyi. Sen ääni muuttui. Se ei tahtonut syödä. Se käänsi selän elämälle. Eilen. Tänä aamuna soitin ystävällemme, että pappa on päättänyt mennä. Autetaan sitä matkaan. Marjatta riensi apuun jälleen kerran.Pappa sai niin kauniit siivet, kuin rakkaudella vain saa. Se lensi kevyesti yli lumisen maan, jättäen valtavan, raitanaamasiamilaisen mentävän kolon sieluihimme.
Ikävä on möhkälemäisen suuri, lipsuva ja kyyneleinen. Se kuristaa, puristaa ja painaa. Häviää taka-alalle hyökätäkseen kimppuun nälkäisen asiakirjatuhoojan vimmalla. Suikaloi, raastaa, riipii.. on verrattavissa kovaan fyysiseen kipuun.
Voin aistia tässä myös hivenen helpotusta. Rakkaamme ei kärsinyt. (Voi kuulostaa kliseeltä, mutta ei se sitä ole).Pelätty päivä tuli. Se on kohdattu. Simo on saanut tarvitsemansa avun. Ajoissa.
Kiitän kaikki läheisiä, jotka ovat tukeneet perhettämme viestein tänä vaikeana päivänä.
Erityiskiitokset Marjatalle, Merjalle, joka tukee kaikin tavoin ja vielä päivittää kotisivutkin. Tiinalle ja Jukalle, jotka tarjoavat Simolle viimeisen leposijan tiluksiltaan. Johannalle, Riialle ja Julialle jotka piristivät iltaa piipahtamalla.
Kuvissa: Orifame-catteryn geriatriakerhon ProPatria-mietintätiimi jokapäiväisessä kokouksessaan marraskuussa 2008.
Kiitän kaikki läheisiä, jotka ovat tukeneet perhettämme viestein tänä vaikeana päivänä.
Erityiskiitokset Marjatalle, Merjalle, joka tukee kaikin tavoin ja vielä päivittää kotisivutkin. Tiinalle ja Jukalle, jotka tarjoavat Simolle viimeisen leposijan tiluksiltaan. Johannalle, Riialle ja Julialle jotka piristivät iltaa piipahtamalla.
Kuvissa: Orifame-catteryn geriatriakerhon ProPatria-mietintätiimi jokapäiväisessä kokouksessaan marraskuussa 2008.
17 kommenttia:
Järkytyin kun sain viestin... ja en edes ollut käynyt Simo-pappaa tervehtimässä pentuvisiitillä keskiviikkona. Hiku-Moottorin suuri idoli ja kermanaamojen esikuva (luetaan punikkeihin kuuluvaksi) on poissa... Kauhulla odotan oman 15-vuotiaan munuaisvikaisemme tulevaisuutta - koska on viimeinen päivä - onneksi sitä ei tiedä etukäteen...
Hyvät muistot eivät häviä. Vielä kerran lämmin halaus surun keskelle.
Osanottomme suruunne.
Lämmin osanotto Papan poismenon muistoksi. Kyyneleet silmissä luin uutista uudelleen ja uudelleen. *iso halaus*
Lämmin osanotto suruunne.
Niinkuin kaikki viisaat kissat, Simo hyväksyy sen puolesta tekemäsi ratkaisun. Kissojen taivaassa sillä on hyvä ja kivuton olla. Onhan siellä Nekokin, joka perehdyttää Simon talon tavoille.
Voi Simo-pappa, hyvää matkaa! Ajatukset luonanne.
Lämmin osanotto!
Vielä tätäkin kautta osanottomme. Muistan nähneeni Simon ekan kerran keväällä 2000 En voi unohtaa sitä nolotusta, kun luulin nukkuvaa Simoa cremeksi itämaiseksi. Tulihan se totuus ilmi, kun herra avasi siniset silmänsä.
Vanhat kissat on ihan parhaita, vasta siinä vaiheessa kissan tuntee täysin. Suuri menetys. Voimia teille.
T: Susku
Suuren suuri osanotto!
Enkelikissa Simo asuu nyt Senjan sydämessä, sillä on hyvä olla, kulkeehan se mukana päivin ja öin.
Senja, sydäntä puristaa, koska vanhat enkeliasukit siellä pitävät tupaantuliaisbileitä Simo-enkelille!
Lämmin halaus, ja voimia teille!
Kiitos rakkaat ystävät! Tukenne on hurjan tärkeä meille!
Elämä jatkuu. Aunemummo nukkuu Simon kainalon sijasta Valmain kanssa.
Voi Senja rakas, minä tiedän minä suru on. Se kulkee matkassa pitkään ja kuristaa ja puristaa pitkään. Niin monta kertaa olen haudannut nelijalkaisia ystäviäni tässä elämässä. Reilu vuosi sitten viimeksi siivet sai Lassi poika. Eikä mene montaa vuotta kun... Tiedät kyllä... Osanottoni suureen suruusi. Meilläkin on Simo-pappaa ikävä! Voimahali meiltä molemmilta!
Jane & Jade
Suuret osanotot myös meiltä, Simosta tuli kaunis enkeli :(
Voi osanotto meidänkin puolesta :(
Kovasti voimia ja halauksia meiltäkin! Kyyneleet kyllä puskivat väkisin kun luin uutisen.
Minä itken aina jokaista menetettyä nelijalkaista ystävää, myös niitä joita en ole koskaan tavannut. Aina se vain koskettaa. Osanotot myös minulta ja laumaltani.
Lämmin osanottoni. Hyvää matkaa Simo.
Meidän Tyyne 15-vuotias munuiasvikainen rouva lähettää pehmoisia tassutuksia. Itselläkin käy silloin tällöin mielessä koska on Tyynen aika. Puolessa vuodessa mummokissan kunto on heikentynyt huomattavasti ja siksi joka päivä muorin vointi on tiukassa tarkkailussa. Tyynelle kun olen luvannut, ettei sen tarvi kärsiä..
Koko jengimme lähettää pehmoisia tassutuksia surun keskelle.
Voi ei...nyt vasta luin suru-uutiset! Lähetän 15-v Aino-mammukkaa silitellen lohtu-silityksiä sinne teille!
Lähetä kommentti