Joulukuun ensimmäinen Avara Luonto kertoi Madagaskarin ainutlaatuisesta eläimistöstä ja luonnosta. Sitä me joukolla äimättiin.
Kommentoora innostui nähdessään pystyssä laukkailevia rengashäntämakeja (ihan meidän Akin näköisiä :D). Varsinkin siilinooloinen, päästäisenkin tavoin elävä pikkunisäkäs ja sen 32 penan poikue saivat katseen tarkentumaan ruutuun.
Valtava kilpikonna ja tarina 1000 vuotta sitten sukupuuttoon kuolleesta norsulinnusta, jonka munat olivat dinojenkin munia suurempia, veti reippaan neidon hiljaiseksi. Pää painui Ekin olkapäälle. Öy nöy miten dangerousseja animaaleja mualimassa o ja o ollu. (Sinne meni haave, jotta saataisiin Kommentoorasta paleontologi.)
Pitäs vähän miättii mitä lapselle näyttää. Nih.
En katso. Eeeen.
Kommentoora taaimpana.
Etualalla oleva veli nukkui koko ohjelman ohi.
Ei tullu Madagaskarinmatkaajaa Kommentoorasta. Se päätti tyytyä almo natureen ja satunnaisiin kevätmuurahaisiin. Eksotiikaksi riittää kuulema vintillä ajoittain rapistava tihulaishiiiri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti