PIMEISIIN ILTOIHIN

VAASAN YKSIKÖN KESÄLOMAMUISTELOT

”Aikuisten lomailtua” hieman ulkomailla ja rokkifestareilla, kasasi koko Vaasan yksikkö maallisen omaisuutensa autoon ja suuntasivat mökkeilemään Pihtiputaalle. Me kissat saatiin oma ulkoilupaikka heti terassin kupeessa, ettei tarvinut olla liian kaukana juttuseurasta. Siinä oli hyvä haistella luontoa

…ja jopa rentoutua!

Toi mun sisko (joo, joo, ei olla samannäköisiä, mutta me ollaan kuulemma molemmat adoptoituja!) Elli on aika näppärä hiirikissa. Ei mennyt aikaakaan, kun yhtenä yönä saunakamarissa herättiin kovaan meteliin ja hetken päästä Elli kanteli ylpeänä hiirtä ympäri huonetta – myönnän, mua vähän pelotti ja tyydyinkin istumaan kauhuissani mamin sylissä sängyllä. Joskus Elli salaa karkas hiirimetsälle mökin viereen ja nappas se toistamiseenkin saaliin, tosin joskus se tyytyi kevyempään ateriaan.

Itse sen sijaan kovana kollina kävin hieman rantakallioilla seikkailemassa!

Hetken päästä huomasin, että ”mamiiiiiii – täällähän on vettä ympärillä, ma haluun poiiiiiis!!!”

En sitten malttanut odottaa apua ja vaan loikkasin ihan itse ja kastuihan siinä! Kuivikkeeksi yritin hakea metsästä hieman neulasia ja oksia turkkiini… kovalla rytinällä tietenkin. En ymmärrä mikä tässä oli niin huvittavaa, kaikki vaan nauroi. Hmph!

Onneksi sisällä odotti Ellin suorittamat pesut ja pusut

ja rentouttavat päiväunet.

Näiden nokkaunien asento on kissa kevyesti suorin jaloin solmulla.

Muutenkin tuntui paikoin turvallisemmalta tyytyä keittiön suosikkipaikkaan eli tilanteen seuraamiseen tuuletusikkunan takaa.

Niin joo, meillä oli muuten myös mökkikaveri. Luulin sitä aluksi karhuksi, mutta oikeastaan se olikin ihan hauska tyyppi… Kapa nimittäin.

Ja kun Kapakin kävi lenkeillä aikuisten kanssa, niin päätin itsekin koittaa.

Se oli kans ihan hauskaa touhua, otin katsokaas vähän vainuakin välillä!

Ollaan jatkettu kotonakin metsälenkkien tekoa kodin viereisellä polulla.

No joo, välillä vähän eksyinkin polulta…

Ja meidän talven muonituskin on nyt hoidettu. Meille kun nostettiin vähän kalaakin järvestä…

…saas nähdä saadaanko me niitä haukipullia.

Enivei, kaikin puolin mainio loma ja mökki. Hyväksyn.

Näitä muistellessa ja talvea odotellessa on mukava ottaa pikku hiljaa pidempiä päiväunia… Niin ja se sellainen joulukin on taas tulossa, aika jännää, ollaan jo kirjoiteltu joulukortteja!

Yksi elämää suurempi tapahtuma on tietysti mahtunut vielä tähän syksyyn. No tietysti, minä-minä-minä täytin kokonaisen vuoden! Voitteko kuvitella… Ja kyllä, sain postia Orifame kotipesästä. Sitä oli niin jännää ja mielenkiintoista tutkia monissa ”miehin”, että eihän siitä mitään asiallista kuvamateriaalia saanut… 

Kesästä haaveillen ja joulua odotellen,

Konsta ja muu Vaasan väki.

Suurkiitos ihanasta tekstistä ja loistavista kuvista Marika The Ellin ja Konstan Emäntä <3