Konstan tassunjäljet uudessa kodissa

Hola, hola olen Konsta.

Kissamaailman lahjaksi ihmisille on minua myös kutsuttu. Olen hyvin itseriittoinen poika kasvattajanimellä Orifame Itseteossa. Sekin mielestäni kertoo jo paljon.

Kasvattaja ei malta olla hiljaa (IHME) vaan kommentoi sulkeisiin (Kyllä lapseni, egosi kulkee sinun edelläsi!)

Muutiin uuteen kotiini Orifame-kotipesästä sisarusteni ja emoni luota lauantaina 5.helmikuuta. Muutaman tunnin ajomatkalla Tikkakoskelta Vaasaan yritin näyttää kaikki sirkuksenomaiset temppuni kuljetuslaatikossa. Mutta kukaan ei antanut abloodeja eikä ottaanut pois. Kummallista!!
(Muah me kaikkii arvattiin, että yrittäisit :D)
Uuteen kotiin saavuttiin illalla myöhään ja seuraavana päivänä aloin kunnolla tutustua uuteen asuinpaikkaani nähdäkseni, voinko hyväksyä paikan. Kasviston puolesta paikka on ainakin ihan ok. Paljon rei'itettäviä ja revittäviä lehtiä. Tuokin kuvassa näkyvä huonekasvi on nykyään paljon hienompi hortonomin harvennuksen jäljiltä.

(BIOLAN! kevät ja syyleikkauksia, nyt myös Vaasassa.)

Täällä oli lelujakin valmiina. Se on mielestäni tosi let's go-meininkiä!! Näiden lisäksi sain myös kotipesästä ison pussin leluja mukaan!

(Pelimiehiä, pelimiehiä)

Niin joo… Ja sitten on tällainen, kiipeilyteline siis on tosi kiva, mutta siinä yläpedillä makoilee yleensä 7-vuotias oman arvonsa tunteva kissaneiti, Elli. Elli oli ensimmäisinä päivinä hieman pelottava, murisi ja sähisi, jos menin vauhdilla liian lähelle. Okei, tajusin, pitää siis ottaa vähän iisimmin.

(Vähän rispektiä, Konsta :D)

Huh! Eipä mennyt kuin muutama päivä niin Elli alkoi pitää minusta huolta kuin oma emonikin. Nyt me ollaan kuin sisko ja veli, välillä painitaan ja juostaan rappuja ylös-alas ja välillä Elli pitää huolen mun hygieniasta, me pojat ei kuulemma olla tarpeeksi siistejä.

(Todentotta hajuherneeni. Peppuhygieniassasi on runsaasti korjaamisen varaa)

Eräänä päivänä ovikello soi ja postisetä kantoi pari laatikkoa eteiseen. Laatikot ja niiden sisältö oli aikasta jännittäviä, saatiin lisää leluja, herkkuja ja muita hyödyllisen kissamaisia tarvikkeita!

(Jouluontaas jouluontaas miten niin materialistilapsi)

Meillä on muuten siskon kanssa myös tällainen hauska leikki. Tykätään kattoa True Bloodia ja leikki vampyyreita. Vaikka musta tuntuu, että tämäkin liittyy jotenkin tuohon hygieniaan. Elli pitää kiinni ja puree jos yritän lähteä kesken pesuhetken…

(oisko ympäristötekijät vaikuttanu.. kotipesässä on katottu Twillightteja. Vähemmälläkin oppii vampyyrix)

Leikkien jälkeen on kiva köllötellä vaikka vieretysten! Kyllä tämä elämä maistuu täällä uudessa kodissakin, kun vain muistaa kunnioittaa vanhempaansa… Joskus en muista ja hyökkään vaikka Ellin hännän perään. Siitä tulee pieni sota ja saatan vaikka pudota portaissa. Noh, eipä se mitään, se kaikki on minulle vaan leikkiä!

(Oi häntä oi häntä, sä lapsen eka leikkikalu. Sillä Houskaemokin leikitti, mutta ku sä pikkuvampire kasvatit noi kamalat hanpaat, alkoi mutsikin antaa lähtöjä häntäjahdista.)

Kaverusten yhteiselon alkua on käsi kameran nappulalla seurannut Vaasan pariskunta, Marika ja Antti.

SUURKIITOS ihanista kuvista ja tekstistä Marika ja Antti. Vielä isompi kiitos mahtavasta kodista, jonka Konstalle tarjoatte!