Ei ku menox AurinkoKuningas ja AinaAkvarelli

Niih.. no viimein meille kerrottiin, että isosikot Loviisassa odottaa. Me ollaan jo niin vanhoja, että ei muistettu kaikkee mistä oli sovittu. Olihan meidän varattu ajat sitten ja käyty katsomassakin. Soiteltu hurjasti ja tekstiviestejäkin meille tuli paljon. Meillä on omaa tavaraakin sieltä siskojen luota. Snoopy-kassi, jossa on älyttömän kiva keinua ja tapella. Sit pehmeä nukkualunen.
Kasvattaja oli pakannu salaa meidän kassit. Siksi kuulema kun Amedein apu on verrattavissa asiakirjatuhoojaan. Mä Akva osaan tyttönä toimia sillai asiallisesti.
Aamulla me katsottiin Disney-kanavalta House of Mousea. Emo antoi imeä, mutta piti varmuuden vuoksi Amedeita korvasti kiinni. Siihen päättyi meidän imut.. emo päätti, että tänään meistä tulee isoja. Kun kerran muutetaankin. Emo alkoi sanoa meille psähh-- älkää katsoko mun tisuihin --psääh! Olihan sitä uskottava. Kyl me sitkeesti kerjättiin silti.







Sit emo keksi, että me voitais kokeilla minkälaista on olla kasvattajan housuissa.
Emo näytti mallia ja me kokeiltiin perässä. Ei ollu kaksista ei. Suorastaan ylimainostettu juttu. Tavalliset farkut ne oli, tyhjät taskut ja pussit polvissa.





Päivällä tuli ne tutut ihmiset. Me leikittiin leluilla, sykyteltiin ja mä pusutin niitä melkein heti. Kunhan olin vaan ensin heränny tarpeeks. Amedei innostui kovasti ja heilui (taas!) ongen kanssa ja mutanttivillahiirikin sai kyytiä. Se kiipeili ruokapöydässäkin! Mä sentään menin vaan jalkoja pitkin syleihin. Kauheesti kasvattaja puhui niiden ihmisten kaa. Mä maistelin niiden ruokiakin vähän. Sit ne kävi katsomassa Akienoa, Aunemummoa ja Simopappaa. Ja sitä sinivalaan kokoista Lenitaa (onkohan se syöyt jalkapallon?) ja Ristoa myös.
Meiltä leikattiin kynnet ja mä päätin, että eihän se käy.. pitää olla reissussa hieno ja pitkäkyntinen. Venkoilin ja ketkuilin, kuin vain aito kuminauhakissa osaa. Kasvattaja oli taas pitempipinnainen. Se odotti ja odotti kun mä pyörin. Sit kun mä huokaisin, se sano että nyt tyttö antoi periks. No niin annoin, hikihän siinä tuli. Nyt mulla on sit taas lyhyet kynnet.
Amedei vaan pötkötti sylissä, sille noi ulkonäköasiat on ihan sama. Kiinnostuksen kivivyöry!




Ne katseli meidän eskarihymyjä, vertaili neniä ja ihmetteli kuinka isoja me ollaan. Amedei terotti kynsiään villasukkaan ja minäkin vähän kokeilin josko vieraiden asuja saisi muodistettua.
No sit ku oltiin saatu hyvä asento sylissä, nää rupee keskenään puhuun että pitäs lähtee, ku tulee pimeekin. Niin no, me kissathan liikutaan pimeessä. Mikäs siinä, oma boksi esiin, snoopylaukku sinne ja menoks. Tassut vaan vilahti ja oltiin veljen kaa boksissa ja sit autossa. Me nyt ollaan matkustettu ennenkin. Että ei niin mitään uutta. Tästä vaan sit mennään kohti Loviisaa ja otetaan yks tai jopa kaks asuntoa haltuun. Onkohan siskot meistä mitä mieltä.. tää matkanteko on niin rankkaa, että otetaan unet tässä mennessä. Meidän oma ihminen ja ihmissisko kyl huolehtii meistä.305km menee äkkiä. Sit me voidaankin alkaa hallita. Just can't wait..