Näyttelyssä Jyväskylässä

Houskan eka näyttely. Ketä jännitti? Houskaa ei ainaskaan. Se sano ite. Makasi häkissä rentona neitinä. Ohi nitisevät lastenrattaat saivat hämmästelemään vähäsen!

Arvostelua odottamassa. Huuu, tässä jo alkaa koovat vipattamaan. Ja toi tukka häikäsee!

Tän pystyyn kestään aika hyvin! Varpaita vaan haralleen. Kosketuspintaa!

Täti sanoo, että se ottaa mut mukaan. Sillä ois nätti poika mulle kuulema. Mä en silti lähe mihinkään.

Kiva mesta. Täällä pääsee syliinkii!

Musta tuli kuulema joku NOM. TP. Voiko sitä syödä? Nam?

Paneelissa. Huisaa. Henriikka osaa. Turvallisissa käsissä pystyy kato venyyn!

Tääkii täti tykkää musta. Mä sain hianon TP-palkinnon ja ameriikkalisen siiselin.

Tilkku eli Tilli-täti oli ekassa avoimen luokan arvostelussa.
Tosi mukavia puhu täti sillekin. Rapsutteli masusta. Tilli kehärs ku höyryjyrä.

Kotiin tuli koovajumppaohjeet. Tilli on ahkeroinut. Kilpikonnat oli kohdallaat. Ja jalat.Vaikka Tilli yritti ne piilottaakin parhaansa mukaan. Melkein ku Aunemummo aikanaan. Ei sentään ollu nii! close lying!

Tilkku otti "rippikoulun" tosi vakavasti. Lempeäluontoinen se on. Liekö mummoltaa perinyt tuon julman ilmeen ja teleskooppijalat (: Yritti lohdutella kehruullaan minua ja itseään, tuo suloinen Tilkku-tilliäinen.

Kuvat: Houskan emäntä Johanna Luusua.

Tuore tuontiuroksemme!

Perjantai oli se kalenterin sekaisin pistänyt, joulunlailla odotettu päivä, jolloin saimme pienokaisemme Länsisatamassa omaksemme! Lähiäiti Juntusen Eve kävi hakemassa odotetun, Myski nimeä kantavan aarteen klo 13.30. Tämä Tikkaslovakian kaukoäiti nautti pentutunnelmasta puhelimen välityksellä! Pieni, viisas siamilainen tiesi heti kuka sen äiti on (: Vietti aikaansa suloisesti Even kainalossa. Tässä minun on hyvä olla. Nuh, nuh nuh. Toki huushollia piti tutkiakin. Sieltä löytyi mustia suuria otuksia. Suohirviöitä? Pari tutumman oloista ja muotoistakin eläintä siellä kuulema on!
Rakkaamme on Baila-Bailan Rauhan Aika, SIA a. Jo toinen Porin tuontimme. Onko tässä aineksia ensimmäiseen Orifame LO-siam pentueeseen?

Toivotamme täältä Tikkakosken haarakonttorista suuresti onnea yhteisen taipaleen alkuun. Vade mecum!

Myskin ja sen perheen puuhia voit seurata mm. täältä

Hyvää ystävänpäivää ystäville!

Aksu ja Väinö osoittavat, että tosi ystävien päivät ovat joka päivä!

Aina on syytä pusuihin ja nenien vaihtoon!

Sain postia. Suklaasähkeen!
Kuka kumma osaisi lähettää moisen ihanuuden?

Jännitys tiivistyy. Liu'utan kädet vapisten puurasian kannen auki.

Oo! Kortti!

Kaksikielinen!

Toivotukset.

VAAN EI ALLEKIRJOITUSTA! KRAAH. Otin pikku pikku aivon käyttöön. Kenellä on imaameja ideoita? Vertaansa vailla olevia vetoja? Yllävimpiä yllätyksiä!! Kenen kanssa meillä on The Suklaa juttu?
Strömbergin Heidin kaa! Kuka on suklaa ylitse muiden? Rakastettu kruununjalokivi, suklaatabby, italialainen suklakreivi Amedei. Venäläinen tsaari Amedei Korkunov. Orifame AurinkoKuningas OSH b 22. :)
Olin saanut ystävänpäivälahjan Loviisasta ystävältäni ja suklaiselta lapseltani! Kuulette minun kehräävän. Vaimeasti, sillä suuni on täynnä suklaata.

Paketissa oli suklaapaloista tehty tervehdys. Ystävänpäivää rakkaalle Senjalle. Koristeena sydämiä ja tähtiä. Ennen kuin kamera oli päässyt kuvaamaan niitä, ne olivat vähentyneet viiteen kirjaimeen! Suklaa oli hurrjan hyvää! Nyt sitä ei enää ole. (Yllätys!!)

Riia, min lilla vän, yllätti minut paketilla, kun kävin hakemassa häneltä "väriä elämään"! Söpössä, pärismäisessä paketissa oli ssuloinen koristautumistuote ja kortti, jota en voinut tähän kuvata, jottei Karto pillastu. Kortin kuva oli ihan se mun peruslemppari Kiroileva Siili, mutta Riian asenteelliset lisäykset olivat voineet saada sensuurin heräämään!
Kuten totesimme: Ole oman elämäsi Aira Samulin. Jos kakskymppisenä tuntuu kasikymppiseltä niin antaa tuntua vaan. Täytyy saada olla niin ku haluu. :D

Väinö Armas, elämä ja teot II

Tällä omassa kotona on ollu huisin kivaa. Mulle on selvinny, että meillä on ehkä sellasia suht isoja, jotka syö heinää. Niillä on ihan erilaiset jalat ku kissoilla. Kai.
Ne ei tuu sisälle vielä, niin tää ei ihan pysty selvittään tarkkaan. Emäntä kuulema ratsastaa niillä. Taajuuks joku? Tikkakoskella ei sellasia ollu heinikoissa. Ainakaan yleensä. Siellä oli heinää aika vähän.
Ankkahaalarinen Aksu on mun paras kamu. Me ollaan tehty palapelejä. Tää tykkää ehkä eniten siitä hajottamisvaiheesta. Siinä samalla on ollu kiva alkaa jahdata omaan häntää ja näitä rimppakinttuja. Emännän sylissä istuessa oon katsellu, ku Aksu ajelee hianoilla autoilla. Opinkohan mäkin ajamaan sellaisilla?

Täs me Millan kaa leikitään. Tai siis ihan omat leikit meillä on. Tää ite lekkii tärkeesti Tikkakosken mummon virkkaamalla renkaalla. Milla ehkä amputoi hiiren häntää tai jotai. Emmä tiiä. Emmä ees kato, kato. Eikä Millakaan kato.

Sit toi mun lelu alkaa ihan keulii. Se niin ko jotenkii pualtaa tohon suuntaa. Lähtee vallan käpälist!

PAM.
YSTÄVYYS!
Täs on nyt Hämeenkyrön Cats!

Väinö, elämä ja teot

Didgeridoo omaan kotiinsa Hämeenkyröön muutti.
Talon nuori isäntä Akseli kutsui ystäväänsä ensimmäisenä iltana nimellä Väänö tai Mau. Me täällä kotipesässä ristimme Dideridoon heti Väänö Mauksi.

Lysthin pitoa!

Isännän rinnalla.

Poikain yhteinen tuoli. LEUHKAA!

Pienet miehet leikkivät yhdessä.

Mukavaa on! Mukavammaksi käy, ku yhdessä kasvetaan. Koko kerholle ankkahaalarit!

Etsi kuvasta kaksi kissaa. Näin sitä ystävyys ja läheisyys lähestyy kissain kesken. Vaivihkaa.. vihkaa. Hiipii. Milloin minkäkin huonekalun alta tahi takaa. Sitä se uteliaisuus teettää. Se lähestytyttää. Salakavalastikin. Sit se hyökkää. PAM. Ystävyys!

Kiljuset yx vee!

Onnea Jules ja Jim, Neko, Raisa ja Ronja ja Tilkku. Täytätte tänään kokonaisen vuoden! Isi Tuisku (Orifame Southern Comfort OSH d 24) ja äiti Lenita (Baila-Bailan Ikiliikkuja LO SIA n 21) onnittelevat!

Poikakavelii... ja sen sisko kontiometsällä

Mun poikakaveli lähti toisen naisen mukaan! "Tampereen seudulla" on tunnetusti naisia mistä valita! Sieltä Väinö Armaskin omansa löyti! Upea Milla harrastaa TANKOTANSSIA!

Väinö Armaan perheessä on tankotanssijattaren lisäksi pieni ihmisystävä, koiria, heppoja ja tietysti iskä ja äiskä.

VA:lla on myös kummitäti, joka oli mukana poikaa hakemassa.

Ensimmäisen kerran Väinö Armas ja emäntänsä Hanna-Mari kohtasivat viikko sitten.
Väinö oli filmitähtenä, myös liikkuvassa kuvassa. Sekös miähelle sopi! Intopinkeenä se riehasti syliin ja takaisin. Vehtasi lelujensa kanssa. Härnäsi mummoaan ja pappaansa. Halusi siis elää vaarallisesti. Kunnes iski kova kiire jonnekin. Yhtä pikana se palasi takaisin. Haju kertoi, että hiekkalaatikolla oli käyty. Niin kiire oli Väinöllä tulevan emäntänsä syliin, että peppu tuli pyyhittyä tämän puseron hihaan! Väinö siis kirjamellisesti sotki kakalla tiensä emäntänsä sytämeen! Rakkauskertomus se on tämäkin!

VA kuvattuna ekalla kohtaamisella. Niinä hetkinä, kun siitä sai "heilahtamattomia" kuvia.

Väinö askeltaa tulevaisuuteen! :D


Onnea yhteisen elon alkuun!!!



Sisko Houska on kotiutunut jo niin, että on lähtenyt vallan kontiometsälle!
Nipsu saa kuulema kovasti liikuntaa ja perheen koiratkin on jo ihan tavallista kauraa!
Ensi viikolla lähdetäänkin Houskan ja Jossun kaa näyttelyyn. Huisan kivaa!

Kuva: Houskan omistaja Johanna Luusua