Oma koti kullan kallis - Chin koukussa.

Siitä on jo jokunen vuosi, kun Asikaisen Elina laittoi minulle You Tube linkin Japanin Aamutv:n piirrossarjaan. Konami Kanatan anime Chi-kissanpennusta vei sydämeni kuin kuopiolainen kardiologi konsanaan. Enkä ole sitä sen koomin takaisin saanut.

Ihastuin ikihyviksi, kun sain Chi's sweet home - Oma koti kullan kallis 1 ja 2 suomennetut sarjakuvat (mangat) pikkuisen Chin seikkailuista. Huomasin, että Kissat kerällä ja Temppukissat ehtivät lukemaan kirjat ennen minua. Mutta niin vastustamaton Chi on, että päätin julistaa omaa innostustani blogissani kuitenkin.

Oma koti kullan kallis alkaa, kun vielä nimetön kissanpentu ulkoilee emonsa ja sisarustensa kanssa ja eksyy. Tippa silmässä luin kuinka pieni pelkää autoja, koiria ja tahtoo niin kovasti takaisin kotiin.

Yamadan perhe löytää sen ja tarjoaa sillee kodin monen kommelluksen jälkeen. Pieni tyttöpentu nimetään Chiksi hauskojen sattumusten seurauksena.

Konami Kanata kuvaa Chitä hyvin todentuntuisesti ja aidosti. On selvääkin selvempää, että hänellä on ollut kissoja ja sen lisäksi hän ymmärtää niitä erittäin hyvin. Kertomus hiekkalaation käytöstä on NIIN TOTTA, että ajattelin lisätä pentupaketteihini ensimmäinen osan Chi-mangaa! Hiekkalaatikon sisällöllä on väliä!

Chi puhuu suloisesti pentua (ei osaa sanoa mm. ässää), mikä vaan "litää ten viehätyttä" ja korostaa pentumaisuutta.

'Äänitehosteet' ovat ratkiriemukkaita! 'Kipikipi' kuuluu/lukee Chin juostessa. 'Hissun kissun hissun kissun' sen hiippaillessa ja 'tep tep' kävellessä. 'Järs järs' kangasta pureskellessa. 'Nuoks' kuuluu kun nukahtava Chi alkaa pilkkiä. 'Riips' ja 'rits' kertovat Chin reisivän farkunlahjetta ylöspäin kuten luovutusikäisen pennun kuuluukin. Oivia sarjakuvaääniä.

Kerronta Chin innostumisesta uusin leluihin on todella elämänmakuinen. Juuri noin silmä syttyy kissanpennulla, kun se näkee pomppivia palloja tai koskee tassullaan rapisevaan paperiin. Samalla tavoin oikeat pennut tavoittelevat korkealla olevia kohteita. Lataavat pomppua ja hyppäävät vain valuakseen takaisin alkupisteeseen. Sitkeästi ne jaksavat yrittää ja saavuttavat ikkunanlautansa, kuten sitkeä Chikin. Pienen takapakein alkaa ystävyys perheen pienen pojan, chikielellä 'Joheen', kanssa. Myös vanhemmat oppivat ajattelemaan kissaksi, kunhan karistavat alun väärät käsityksensä.

Pieneläinhoitajana huokasin syvään lukiessäni Chin käyntiä eläinlääkärissä. Kuinka usein tuo saman olen nähnytkään. Varoituksista ja estelyistä huolimatta omistaja avaa eläimiä täynnä olevassa odotushuoneessa kissansa kuljetusboksin. Kuinkas sitten kävikään. Sirkus on valmis. Chi selviää isäntänsä kanssa tilanteesta suhteellisen pienin traumoin.

Suosittelen lämpimästi Chin seikkailuja kaikille hauskuutuksen tarpeessa oleville. Kissojen ystävät ovat varmasti vallan myytyjä sarjakuvan luettuaan. Konami Kanatan uskomattoman tarkkanäköinen havannointi ja hauskaakin hauskempi huumori osuu niin harrastajaan kuin kasvattajaankin. Tässä on totta enemmän kuin vaan toinen puoli. Tätä on saatava lisää!

1.kuva: Oma koti kullan kallis - Tammi

Muut kuvat: Konami Kanatan englanniksi käännetyistä Chi-mangoista.

Paista päivä, helli Helle (ajankohtaistako)

Elämme aurinkoisia aikoja. Ah auvoa!
Menneet on kinokset ja kaamos. Otamme innolla vastaan kaiken irtoavan d-vitamiinin ja UV-säteet kirjaimeen katsomatta.

Sulevi, Orifame Againstallodds OSH n 22, auringonpalvonnan kokovartalomalli.

Ylhäällä Sule. Katso äiti! Ilman korvaa!
Alakerrassa veli Uolevi, Orifame Animalmagnetism, SIA n 21(22)

Sulevin ja Uolevin on kuvannut omistajansa Merja Hänninen

Kaipuu lämpimään on meillä suomalaisilla kova. Jotkut ovat vannoneet jopa jäävänsä sinne ainaiseksi. Vaan tiedämmekö mitä saamme hellettä halutessamme?
Jokaisena kuumana kesä saamme kokea helteen kavalan puolen. Lehdet kertovat , että helle kiusaa toimistoissa. Helle häiritsee varusmiehiä. Helle vääntää ratakiskoja pilaten VR:n pisneksiä. Helle kiusaa kuin talebani naista.
Helle surmaa vanhuksia ympäri maailmaa monien alueiden kärsiessä tappavan ankarista helteistä. Helle kuivattaa myös jokia, tunkeutuu sairaaloihin, aiheuttaa nestehukkaa, pilaa tonneittain ruokia ja on vastuussa suuresta kotieläinkuolemien määrästä. Helle hermostuttaa joskus myös saksiniekkoja.

Helle synkistää hukkumistilastoja ja kuulema aivot unohtuvat helteellä herkästi narikkaan. Huh hellettä , voi turvotusta todetiin YH:ssä 6/2007.
Joskus helle uhkaa lyhentää mansikan satokautta. Helle vaatii yhä useampia uhreja varoituksista huolimatta. Räjähdysvaarankin helle voi aiheuttaa höyrystämällä bensatkin.
Näinkö karu on totuus kaihoamastamme lämpöaallosta?

Joskus siitä kuulee kirjoitettavan hyvääkin.
Helle houkuttelee asiakkaita huvipuistoihin. Keskisuomalaista ruohonleikkaajaa helle ei hirvittänyt ja alokkaatkin kestivät helteen hyökkäyksen heinäkuussa 2006. Helteet lämmittävät uimavesiä. Helteet vetävät väkeä eläinpuistoon. Helle hellii. Helle tulee. Helpotustakin helteeseen huhuillaan, mutta silti helteet suosivat tapahtumia. Talotkin helle lämmittää.

Nettilääkäärit antavat luvan nauttia helteistä, kunhan huolehdimme riittävästä nesteytyksestä.

Kissat osaavat nauttia ja antaa helteen helliä. Niiden helteensietokyky, ellen sanoisi helteentarve on omaa, lajityypillistä luokkaansa. Annetaan helteen helliä niitä ja nautitaan mekin siitä, JOS sitä nyt tänä kesänä saadaan.

Sukunimensä mukaista kesää odotellen
Senja Helle
PS. Luen ihastuttavaa uutuusmangaa Chi's sweet home 1, Oma koti kullan kallis 1. Tarina pienen Chi-kissan eksymisestä, kodin löytymisestä ja elämästä siellä on vienyt minut mennessään kuin mastiffi iltalenkille. Kirjoitan siitä teille esittelyn (kehustelun) luettavaksi, kunhan saan hääjärjestelyt alta pois. Tiedän, että ette ehkä malta odottaa, vaan rynnistätte ostamaan ko. kirjan itsellenne. KANNATETAAN!
PPS. Toinen osakin on jo ilmestynyt!

Meirän Aki. Ekat duunit.

Rakas Aki. Orifame Instant Karma, the grandson of Darma.
Mies ajan hermolla.

Missä?
Pihalla kuin pallogrilli.

Ihan kassalla. Tästä alkoi Akin ura. Missä kassalla? Tietenkin äskaupan kassalla. Onhan se vihreäsilmäinen. Siis Aki.

Työssään viihtyy, kun saa tavata paljon tuttuja.
(Kuka muhun koskee?)

Niin paljon naamoja, niin vähän aikaa. Pätkätöiden uhriAkilla on vaikeuksia sopeutua.

Aki kuulee unelmiensa työpaikasta. Lurppuluomen Pöllökeskus Viistokujalla hakee suurisilmäistä, hämärätyöskentelyyn sopivaa työtekijää yövuoroihin!

Sinne hämärään siipien havinaan mä ainakseksi jää.
Uua hela natten...

Mä SOVELLUN. Olenhan nopea.
Multa ei pölöt karkaile yölennoille.

Mua ei ohiteta.
Koettakoon vaan havistella ohi, pölöntoljakkeet.

Olen tarkkaavainen.
Jaksan valvoa. Jaksan kyllä.

Yrittäkööt mitä vaan.
Pistän ne kuriin. Tuijotan tanthereeseen.

Sopii yrittää molistaa takas. Mun katse on vihreetä jäätä.

Kuusi jalkaa ja tunnelma katossa!

Katsopas kummaa, virkkoi Miiri

tuopa on oikein lystikäs hiiri!

Sarvetkin päässä on sankarilla,

juuri kuin pässillä puskurilla.

Oivan paistin mä siitä saisin

jos vain koskea uskaltaisin.

-Immi Hellén

Predatorina Orifame Iseeviot, Elsa. Kuvat on ottanut ja runon kanssamme jakanut The Mummo Kaarina Palonen.

Pääsispä!

(ikkunalla kaikki kissanaiset laulaa täyttä kurkkua->)
'Kukko kiekuu punaheltta, kanatarhan turva on.'
-Siamille, itiksille, maisti aivan verraton-

Tiputiputiputiiiipuutii! Askellas tännepäin.
Meillä ois käyttöä virmalle fasaanikukolle! (nam)

Kuva+Kukko kiekkuu runon alkuperäisversio: The Mummo Kaarina Palonen
Kissat Luna, Minkki, Elsa omistaa Riikka Tuhkanen.

KONSTA KISAKUNTOON

- Hola hola, pitkästä aikaa! On vähän kiirettä pitänyt, sillä pari kuukautta sitten alkoi armoton treeni kis(s)akunnon saavuttamiseksi ensimmäisiä näyttelyitäni varten. Niille tiedoksi, jotka eivät vielä tienneet, kis(s)akunnon saavuttaminen vaatii paljon. Antakaas kun kerron siitä vähän…

(Orifamekotipesä ei malta pysyä poissa, vaan hihkuu sulkeista)

Ensinnäkin, fyysinen treeni on todella rankkaa. Siihen sisältyy mm. nopeus- ja väijymisharjoituksia.

(Uskotaan! Harjoittelit niin hyvällä sykkeellä jo täällä Orifamekotipesässä)

Lihaskuntoa.

(Löytyy. Mutta mistä löytyy vastus?)

(Huomaan että myös leualla on vedetty.)

(Hanmaspitoja on harjooteltu. Selvästi)

(Suunlähentäjiin on keskitytty juu.)

Ja painia valmentajan kanssa.

(Olet siis vastuksesi, valmentajasi löytänyt. Onko hän sitä kuulua Vormiston huippuvalmentajasukua?)

(Tässä kohtaa varmaan kerrot käyttäneesi sun toosii treenattua leukaa ja nakkasit valmentajan pienellä niskaliikkeellä maton yli kohti tauluteeveetä? Vai kävikö toisinpäin?)

Treenin ohella myös oikeanlainen ruokavalio on hyvin tärkeää.

(Onko tuo kilpailijasi Timo Silakka naamioituneena? Vormisto kuulema valmentaa sen nimistä sälliä.)

kuin myös tietysti nesteytys. Valmentaja on erityisen oppinut tällä osa-alueella.

(Arvostan kyl suuresti sun valmentajan näkemyksiä. Varsinkin nesteytyksestä. Eihän se ny vaan hukkaa välineitä reissussa jonnekin huoltoasemalle? Jos vaikka perillä niitä tarvitaan.)

(Etsi etsi kyllä siellä on takaovi jossain. Pienenä teitä mahtui neljä samanlaiseen. Niin nen lihakset kasvaa kun niitä treenaa.)

Treenin, ruokavalion ja nesteytyksen ohella parhaan kisatasapainon saavuttaa, kun nauttii untakin tarpeeksi! Esimerkiksi kainalossa,

kaverin kanssa,

(Selvästi päivän yinjoogaosio. Alaselkä ja kaula hyvin tuettuina. Orifamekotipesässä harjoittelit näitä hartaasti.)

yksin,

(Joogatijoogati asentona pikku piraja.)

kaksin, mutta vähän ahtaammin…

Vatsa/selkä hyvin tuettuna. Perinteinen ruumiinrakenne kunniaan.

Muistettava on myös paperityöt ja oikein täytetyt näyttelyyn ilmoittautumiset, onneksi nykyään siinäkin voi käyttää konetta.

Muista kiinnittää huomiota ergonomiaan päätetyöskennellessäsi.

TAKSI TUO JA TAKSI VIE

- Itse näyttelyynmeno se vasta jännää olikin. En tiedä kuuluuko siihen aina vieraspaikkaan majoittuminen, sieltä aamulla lähtiessä hetken aikaa omassa autossa odottaminen, jonka jälkeen siirtyminen taksiin, kun oma autoni ei lähtenyt käyntiin. Oli todella mielenkiintoista, jos en muuta sanoisi. Taksi on muuten sellainen auto, jonka voi soittaa hakemaan ja sitten sanotaan mihin mennään - en tiedä mennäänkö sillä aina Seinäjoen Raviradalle ja sieltä pois- ja sitten lopuksi maksetaan.

Näyttelyssä oli paljon muitakin. Itse asiassa siellä oli myös vanhoja tuttuja! Kasvattajanikin sekä Pekko-veli ja Tiuhti-sisko. Oli tosi jännää jutella siskon kanssa häkin seinien läpi! Tuomarin kanssa pelit ja leikit meni tosi lunkisti, keltanokille tiedoksi, että ei sitä tarvi jännittää yhtään.

(Voi miten asiallinen, reippas ja RAUHALLINEN olit, senkin termiitti <3)

Lopuksi olimme kaikki vieretysten tuomarin valinnassa, sinä lauantaina Pekko oli meistä pennuista edustavin. No mutta, onhan mulla aika komea velikin!

(Kyl mä olin teistä kaikista niin ylypee. Oispa sisko Irtokarkkikin ollut mukana. Hauskaa oli kun TP-valinnassa mukana oli sinitäplikäs tyttöpentu. Ihan kuin se teidän Iiris Nuppunen -sisarenne)

Täytyy kuitenkin myöntää, olihan se aika uuvuttavaa, joten kaiken tämän jälkeen otin hieman unta palloon omassa sinisävyisesti sisustetussa yksiössäni. Huomatkaa muuten, sain väreihini soveltuvan

ruusukkeenkin! Niin siistiä! Se on mun elämäni ensimmäinen! En tosin tiedä oliko omistajani kuitenkin siitä vähän enemmän innoissaan, koska ei antanut mun rei’ittää sitä hampaillani…

(Tyyppi on ihan pro ekassa kisassaan. Tehokkuudesta olisi voinut ennustaa, että sturdi on palasina jo vajaan 15 min jälkeen. Mutta sehän kesti koko päivän. :D ja jäi seuraaville sukupolville käyttöön, eikä vain muistoksi)

Päivän kruunasi valmentajan antamat pusut ja puskut, kun pääsimme taas takaisin vieraspaikkaan. Illalla otimme rennosti koko perheen voimin!

(Kyl sulla on hyvä valmentaja! Joku toinen ois voinu sähisten pakottaa treenaamaan, kun lepäilit päivän nlyssä. Muukin perheesi vaikuttaa varsin mukavalta.)

Kaiken kaikkiaan suositeltava kokemus! Ja kaiken tämän jälkeen, omistajani vie minut johonkin toiseen jännään paikkaan… Kuulemma jokin kastr… kastr… mikäs se nyt olikaan, mutta eläinlääkärillä se joka tapauksessa tehdään, mikähän paikka sekin lienee, saan mikrosirunkin samalla. Kaikenlaista sitä onkin!

(Muista hihkaista siellä jännässä paikassa heti ovelta: "Singaporesling sateenvarjolla!")

SUURKIITOS Marika Känsäkangas Orifame Itseteossa, Konstan omistaja ihanista kuvista ja jutusta!!

Näyttelykuvat on ottanut Johanna Luusua.

Ruuhkaa paikassa aurinko.

Viuvii.. Vaaleaa masua näkyvissä!

Aurinko paistaa edes jonkinlaisella terällä. UV-säteilyn vaarat ovat unholassa puolen vuoden pimeyden jälkeen.

Kellä paikka auringossa, se siitä nauttikoon. Luna ottaa kaiken d-vitamiinin irti.

Jokaisessa paratiisissa on varjonsa. Tässä varjossa hiostaa Elsa.

Kas Elsa voitti kisa -Suomen Paras Tuijotus-. Luna on siirtynyt takavasemmalle, kenties mineraalivesialtaalle vilvoittelemaan.

Vaan uusi varjostus lähestyy lepopaikkaa. Minkki on hipsinyt paikalle allaspyyhe olalla, korvat etukenossa aurikolipan alla väittäen ettei rantatuoleja saa varata.

Elsa kertoo mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja jää nauttimaan kokeneemman naaraan oikeudella jakamattomasta paikastaan auringossa.

Kuvat on ottanut tyttöjen Orifame Iseeviot (Elsa) ja Cresentia Chava (Minkki) ja DeLaSoul's Diamonds (Luna) virallinen mummo Kaarina Palonen.

Tytöt omistaa Riikka Tuhkanen.