22. huhtikuuta 2011

KONSTA KISAKUNTOON


- Hola hola, pitkästä aikaa! On vähän kiirettä pitänyt, sillä pari kuukautta sitten alkoi armoton treeni kis(s)akunnon saavuttamiseksi ensimmäisiä näyttelyitäni varten. Niille tiedoksi, jotka eivät vielä tienneet, kis(s)akunnon saavuttaminen vaatii paljon. Antakaas kun kerron siitä vähän…

(Orifamekotipesä ei malta pysyä poissa, vaan hihkuu sulkeista)

Ensinnäkin, fyysinen treeni on todella rankkaa. Siihen sisältyy mm. nopeus- ja väijymisharjoituksia.

(Uskotaan! Harjoittelit niin hyvällä sykkeellä jo täällä Orifamekotipesässä)

Lihaskuntoa.

(Löytyy. Mutta mistä löytyy vastus?)

(Huomaan että myös leualla on vedetty.)

(Hanmaspitoja on harjooteltu. Selvästi)

(Suunlähentäjiin on keskitytty juu.)

Ja painia valmentajan kanssa.

(Olet siis vastuksesi, valmentajasi löytänyt. Onko hän sitä kuulua Vormiston huippuvalmentajasukua?)

(Tässä kohtaa varmaan kerrot käyttäneesi sun toosii treenattua leukaa ja nakkasit valmentajan pienellä niskaliikkeellä maton yli kohti tauluteeveetä? Vai kävikö toisinpäin?)

Treenin ohella myös oikeanlainen ruokavalio on hyvin tärkeää.



(Onko tuo kilpailijasi Timo Silakka naamioituneena? Vormisto kuulema valmentaa sen nimistä sälliä.)

kuin myös tietysti nesteytys. Valmentaja on erityisen oppinut tällä osa-alueella.

(Arvostan kyl suuresti sun valmentajan näkemyksiä. Varsinkin nesteytyksestä. Eihän se ny vaan hukkaa välineitä reissussa jonnekin huoltoasemalle? Jos vaikka perillä niitä tarvitaan.)

(Etsi etsi kyllä siellä on takaovi jossain. Pienenä teitä mahtui neljä samanlaiseen. Niin nen lihakset kasvaa kun niitä treenaa.)


Treenin, ruokavalion ja nesteytyksen ohella parhaan kisatasapainon saavuttaa, kun nauttii untakin tarpeeksi! Esimerkiksi kainalossa,


kaverin kanssa,

(Selvästi päivän yinjoogaosio. Alaselkä ja kaula hyvin tuettuina. Orifamekotipesässä harjoittelit näitä hartaasti.)

yksin,

(Joogatijoogati asentona pikku piraja.)

kaksin, mutta vähän ahtaammin…

Vatsa/selkä hyvin tuettuna. Perinteinen ruumiinrakenne kunniaan.

Muistettava on myös paperityöt ja oikein täytetyt näyttelyyn ilmoittautumiset, onneksi nykyään siinäkin voi käyttää konetta.

Muista kiinnittää huomiota ergonomiaan päätetyöskennellessäsi.


TAKSI TUO JA TAKSI VIE

- Itse näyttelyynmeno se vasta jännää olikin. En tiedä kuuluuko siihen aina vieraspaikkaan majoittuminen, sieltä aamulla lähtiessä hetken aikaa omassa autossa odottaminen, jonka jälkeen siirtyminen taksiin, kun oma autoni ei lähtenyt käyntiin. Oli todella mielenkiintoista, jos en muuta sanoisi. Taksi on muuten sellainen auto, jonka voi soittaa hakemaan ja sitten sanotaan mihin mennään - en tiedä mennäänkö sillä aina Seinäjoen Raviradalle ja sieltä pois- ja sitten lopuksi maksetaan.


Näyttelyssä oli paljon muitakin. Itse asiassa siellä oli myös vanhoja tuttuja! Kasvattajanikin sekä Pekko-veli ja Tiuhti-sisko. Oli tosi jännää jutella siskon kanssa häkin seinien läpi! Tuomarin kanssa pelit ja leikit meni tosi lunkisti, keltanokille tiedoksi, että ei sitä tarvi jännittää yhtään.

(Voi miten asiallinen, reippas ja RAUHALLINEN olit, senkin termiitti <3)


Lopuksi olimme kaikki vieretysten tuomarin valinnassa, sinä lauantaina Pekko oli meistä pennuista edustavin. No mutta, onhan mulla aika komea velikin!

(Kyl mä olin teistä kaikista niin ylypee. Oispa sisko Irtokarkkikin ollut mukana. Hauskaa oli kun TP-valinnassa mukana oli sinitäplikäs tyttöpentu. Ihan kuin se teidän Iiris Nuppunen -sisarenne)

Täytyy kuitenkin myöntää, olihan se aika uuvuttavaa, joten kaiken tämän jälkeen otin hieman unta palloon omassa sinisävyisesti sisustetussa yksiössäni. Huomatkaa muuten, sain väreihini soveltuvan
ruusukkeenkin! Niin siistiä! Se on mun elämäni ensimmäinen! En tosin tiedä oliko omistajani kuitenkin siitä vähän enemmän innoissaan, koska ei antanut mun rei’ittää sitä hampaillani…

(Tyyppi on ihan pro ekassa kisassaan. Tehokkuudesta olisi voinut ennustaa, että sturdi on palasina jo vajaan 15 min jälkeen. Mutta sehän kesti koko päivän. :D ja jäi seuraaville sukupolville käyttöön, eikä vain muistoksi)

Päivän kruunasi valmentajan antamat pusut ja puskut, kun pääsimme taas takaisin vieraspaikkaan. Illalla otimme rennosti koko perheen voimin!

(Kyl sulla on hyvä valmentaja! Joku toinen ois voinu sähisten pakottaa treenaamaan, kun lepäilit päivän nlyssä. Muukin perheesi vaikuttaa varsin mukavalta.)

Kaiken kaikkiaan suositeltava kokemus! Ja kaiken tämän jälkeen, omistajani vie minut johonkin toiseen jännään paikkaan… Kuulemma jokin kastr… kastr… mikäs se nyt olikaan, mutta eläinlääkärillä se joka tapauksessa tehdään, mikähän paikka sekin lienee, saan mikrosirunkin samalla. Kaikenlaista sitä onkin!

(Muista hihkaista siellä jännässä paikassa heti ovelta: "Singaporesling sateenvarjolla!")



SUURKIITOS Marika Känsäkangas Orifame Itseteossa, Konstan omistaja ihanista kuvista ja jutusta!!
Näyttelykuvat on ottanut Johanna Luusua.

2 kommenttia:

Eve kirjoitti...

Aih ja oih, ihanaa! <3 Myssen ja Hossen kakalat edusti niiiiiin superhienosti tuolla, ihanat nallekarkit! Tänä viikonloppuna salapitkävillasisaruspuolet, yksi itämainen isosisko ja iskä itte tulessa (väittäisin, että suorastaan liekeissä), kun RUROKissa katssotaan kellä on munat ja kellä kanat. Pitäkäähän peukkua.

Pirjo kirjoitti...

Kyllä Konsta on niiiin kaunis! Eiku komea:)

Meillä kisakuntoon saaminen vähän kestää, ilmeisesti liikuntapuolta tarvitaan vielä...