Konsta, viulisti vailla vertaa.

Milloin siitä on tullut noin valtavan iso? Meidän pikkuKonstasta. Alfauroksestamme!

Omassa kodossa kelpaa kasvaa ja koetella rajoja. Ruokapöydälle olis pakko päästä. Sadaskaan kieltokerta ei tuota tulosta. Ehkä se oppii ennen kuin täyttää 10 vuotta. Toistojatoistojatoistoja vaan sitkeästi.
Hellaakin on pitänyt kokeilla. Heti ruoanlaiton jälkeen tietenkin. Mitään polttavaa ei ollut tarjolla, mutta sen verran lämmintä tunnelmaa, ettei tassuja piti nostella ja ravistella. Opitaanko tästä mitään? No ei. Teletappina vaan UUDESTAAN! Mitään en ole oppinu, enkä opi.

Tehopussi viikkaantuu suloiseksi, pieneksi sylikeräksi.
Konsta hakee läheisyyttä ja ohjausta omalta kissakummiltaan, Satulta. Eikös kummin tehtävä ole tukea lasta kasvussa ja auttaa kasvatuksessa?! Hyvin Satu leiviskänsä hoitaa. Ken voisikaan vastustaa käyntiin lähtenyttä siammoottoria!! Söpöstelyhetken jälkeen muksu nukahtaa ihan oikesti. Sitten alkaa viiksen vipatus, tassujen ja varpaiden heilunta unijuoksun tahtiin. Suun maiske emon maitobaaria vaiko isojen eväitä maistellessa. Hännän huimat heilautukset hiirijahtia tai kukkien kevätleikkauksia miettiessä. Korvat skannaavat unimaailman ääniä. Saisiko sieltä saalista kotiin tuotavaksi?

Vilkasta on ison/pienen siamlapsen elo. Hereillä tahi unimaailmassa.

Konstan, Orifame Itseteossa SIA a on kuvannut om. M.Känsäkangas.