21. syyskuuta 2008

Kun omat kissat eivät riitä...

... pitää lähteä lainaamaan ystäviltä! Elokuiseen RUROKiin lainasin Anniinan ja Juhanan Lauria, L4=Orifame AatelisHerra ja Tilkkua=Orifame Bow Wow. Nlypäivästä tarinoinkin aiemmin. Nyt vuorossa selvitys, mitä tapahtui dagen efter nly Tikkaslovakiassa, Orifamelassa.

Lauri verestää pentumusmuistoja olohuoneen kiipeilypuussa. Ohilentävät räkätit olivat houkkuttelevan herkullisia. Puusta pystyi edelleen katsomaan Disney-kanavaa ja tekemään räjähtäviä (lähtee ku telineistä) juoksulähtöjä pitkin sohvan selkänojaa.

Paikoillanne, valmiinanne, HEP!

JokaOrifamepennun unelmien täyttymys! Päästä keittiön kaappien päälle. Emokissat menevät rentoutumaan siellä oleviin pesiin. Pois vieroittamiensa pentujen imusuiden ulottuvilta. Pennut haikailevat rivissä yläilmoihin katoavaa emoaan. Ah sitä päivää, ollapa niin iso ja voimakas, riittäisipä pomppu, että pääsisin tuonne hyppäämään!
Laurista on tullut ISO! Voi miten onnellinen ja YLPEÄ se oli marssiessaan ylhäisessä korkeudessa, Tilkun! ulottumattomissa! (Tilkkuakos ketutti!)

Tilkku haki vierihoitoa masikseen. Mä oon liian piäni! Eki lohduttaa.

Tulihan se Late viimein alas. Päästiin päikkäreille. Samassa kasassa lepäili myös nlyuupunutHelle. (Huomaa Tilkun söde Betty Boop katse)

Päikkäreillä on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla. Antaudu sinäkin suosiolla taikka anna meillä OLLA!

Ei kommentteja: