16. huhtikuuta 2008

RAKAS Simo 14 vuotta! Perhe, lapset ja suku onnittelee!

14 vuoteen mahtuu paljon muisteltavaa. Simo vietti siitosuroksena elämänsä ensimmäiset kolme vuotta. Kävimme näyttelyissä. Siitosluokkiakin oli ja mukavia pisteitä, kiitos kauniiden lapsien.

Simo, CH Arhantin Simsed, SIA e 21, oppi nauttimaan valjaissa ulkoilusta. Se osasi hitsata kahvipannun pissalla keittimeen kiinni ja livahtaa vinttiin piiloutumaan pahvilaatikoihin talvivaatteiden sekaan. Saarnoistaan se sai liikanimen pastori. Raitanaamasiamilta kyllä juttua riittää, messuksi asti. Sen yöllisille konserteille ei olisi P. Domingokaan pärjännyt.

Simon tärkeimmät lauselmat olivat Gäy Gäy tai Gäng Gäng. Joskus myös perusteellinen Gnääää. Ja öiset ei-mitkään-tenoriaariat vaan kunnon rectumroaarit. Nykyisin ääniala ja puheet ovat asettuneet sunnutaisaarnojen tasolla. Yhä siltä kysytään Gäykö Simo? Vastaus on
useimmiten Gäy, pisimmillään Gäy Gä.

Simon innoittamana uudelleensanoitin Irwinin tunnetuksi tekemän biisin.

Kollin elämää, ei sen enempää
Pissi silmiä kirveltää
Kollin elämää, ei sen enempää
Joka paikka meillä kellertää....


Kuvassa Simonukkemme poseeraa Pihtiputaalla. Taustalla vasemmalla on siskoni Charlotte ImpiviivaKylmikki, Mikko ja Karoliina.
Nukkien selkien takana avautui Kolima koko komeudessaan.


Simo ja Aune nauttivat kevätauringon lämmöstä. Mummolan mankelin vieressä, missäs muualla kuin Pihtiputaan Ilosjoella.

Vanhaa kissaa parempaa ja viisaampaa ystävää ei ole. Simon juhlapäivänä otan kantaa kestävien kotien puolesta. Siitä, että kasvattajat/kodit nauttisivat kissoistaan läpi niiden kokoelämän. . Ei vain kiivaimman lisääntymisiän ajan, silloin kun kissat tekevät siitos- ja näyttelyuraa. Paras aika alkaa vasta tämän hektisen, hormoonihuuruisen jakson jälkeen.

Kuinka moni jakaa kissansa kanssa sen seesteisen konsulttiajan, rauhallisen, joskus myös raihnaisen vanhuuden? Kuka uskaltaa kulkea ystävänsä rinnalla koko matkan? Jos sitä ei tee, miten voi puhua rodusta asinatuntijan elkein?

Arvostakaa kissojanne, tarjotkaa niille koko elämä!

Nämä kauniit ja muistorikkaat kuvat on ottanut isäni Tapio Virtanen.

10 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Onnea aivan valtavasti SIMOLLE! Ei ole tappinaaman voittanutta!
Liikutuin aivan tuosta lopputekstistä. Siinä oli asenne kohdallaan. Voi kun kaikki ajattelisivat noin...

Anonyymi kirjoitti...

Valtaisat onnittelut Simolle!
Täysin samaa mieltä tuosta lopputekstistä. Vanhatkin kissat ansaitsemaansa kunniaan!
Pitkää ikää Simolle toivottaen:
Susku

Riikka kirjoitti...

Hurjat onnittelut myös täältä Simolle! Oikea Grand Old Man! Terkkuja myös Orifameilta Öönältä ja Önsältä, heh.

saila kirjoitti...

Juurikin noin! Ihana Simo-pappa. Hiku-punikki tulee kovaa perässä, Mutu antaa mallia kotosalla kohta viidentoista vuoden kokemuksellaan.

Pappa-kissat rules!

saila kirjoitti...

ä P4R561

- TUON HALUSIVAT LÄHETTÄÄ YRTTISTEN NUORIN SUKUPOLVI - IHAN ITE KLIKKAILIVAT OMASTA BLOGISTA TÄNNE KOMMENTOINTIIN.... JA ISOLLA PITÄÄ KERTOA TÄRKEÄ ASIA...

Riikka kirjoitti...

Hienoa Simo!
Suukkoja meiltä ja Jumalan siunausta Herralta ;-).

Riikka, Kaaka, Veikka Vuorikiipeilijä, Toni Tiikeri ja Elsa Kohtalonlapsi.

Elina kirjoitti...

Onnea pappakissalle! <3

Bailabaila kirjoitti...

<3

Kissalaisia kirjoitti...

Onnea Simolle myös tämän torpan ääreltä.

Maarit kirjoitti...

Onnea Simolle meidänkin poppoolta! Biisin uudelleen sanoitus oli aivan mahtava ja lopputekstistä olen täysin samaa mieltä!