Satu goes to Australia ja Hello Kitty

Joulut on pidetty. Rauhallista ei ollut, eikä pitänytkään olla! Ruokaa riitti. Lahjoja saatiin (: koko konkkaronkka!
Tytöt olivat ostaneet isälleen Sievin vaelluskengät. Huipputarpeellinen lahja. Pennut rakastuivat Sievin kenkälaatikkoon.
Didgeridoo eli Väinö Armas kunnostautui erityisesti kioskinpitohomissa. Jatkoi siis sukunsa perinteitä. Sen täti, isotäti ja sukulaismies Sylvi olivat nimenneet joulun hittituotteeksi laatikon, jonka päällä oli lukenut”Pietikäisen ralli & rahti” ja ”saa avata vain ammattimies”-laatikossa.

Suklaaorava Väinö Armas intoilee kioskissaan!

Minä sain tytöiltä ihanat Hello Kitty aamutossut katu-uskottavalla kissakuosilla. Väinö Armas ja armas emonsa Elsa tutustuivat niihin huolella.

Tulisko tästä hyvä rakettiauto, mallaa innokas VA pärrätessään aattohuumassa tossujen ja lahjapaereiden seassa.

Satun pitkään odotettu matka treenileirille Australiaan potkaistiin käyntiin sunnuntaina 28.11 klo 10.45. Tunnelmaa luotiin ja heippoja jätettiin JKLn matkakeskuksessa, josta matkan ensimmäinen ja lyhin etappi JKL-HKI käynnistyi. Kirjoitan tätä maanantai iltana ja Satun kone laskeutuu Sidneyn kentälle noin puolen tunnin kuluttua. Siitä vielä tunti, pari bussilla lopulliseen kohteeseen... asunnolle, jossa uimarit asustavat seuraavan kuukauden. Taakse on jäänyt kilometri jos toinenkin! Siitä seuraavat kilometrit menevätkin altaalla uiden (:

Kyllä lähtee! Mukana uusi, joulupapereista vapautettu matkalaukku. Toivottavasti leiri menee huipusti ja tavoitteet saavutetaan kaikkien matkalle lähtijöiden osalta. Kotiin huippukunnossa valmiina SM-kisoihin!

Topeliuksen Tontut?

Pakkasyö on, ja leiskuen

pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää

harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää

kohti taivasta kuuhun;

katsoo metsää, min hongat on

tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan

ainaista ongelmataan.

Aitat ja puodit tarkastain,

lukkoja koittaa nytkyin, –

lehmät ne lehdoista näkee vain

unta kahleissa kytkyin;

suitset ja siimat ei selkään soi

ruunan, mi myöskin unelmoi:

torkkuen vasten seinää,

haassa se puree heinää. –

Lammasten luo käy karsinaan,

makuulla tapaa ne ukko;

kanat jo katsoo, pienallaan

istuu ylinnä kukko;

kopissa Vahti hyvin voi,

herää ja häntää liehakoi,

tonttu harmajanuttu

Vahdille kyllä on tuttu.

Puikkii ukko jo tupahan,

siellä on isäntäväki,

tontulle arvoa antavan

näiden jo aikaa näki;

varpain hiipivi lasten luo,

nähdäkseen sulot pienet nuo,

ken sitä kummeksis juuri:

hälle se riemu on suuri.

Isän ja pojan on nähnyt hän

puhki polvien monten

nukkuvan lasna; mut mistähän

tie oli avutonten?

Polvet polvien tietämiin

nousi, vanheni, läks, – mihin niin?

Ongelma, josta halaa

selkoa, noin taas palaa!

Latoon, parvelle pyrkii vaan,

siellä hän pitää majaa:

pääskyn naapuri suovallaan

on liki räystään rajaa;

vaikka pääsky nyt poissa on,

keväällä tuoksuun tuomiston

kyllä se saapuu varmaan

seurassa puolison armaan.

Silloin aina se sirkuttaa

monta muistoa tieltä,

ei toki tunne ongelmaa,

näin joka kiusaa mieltä.

Seinän raosta loistaa kuu,

ukon partahan kumottuu,

liikkuu parta ja hulmaa,

tonttu se miettii pulmaa.

Vaiti metsä on, alla jään

kaikki elämä makaa,

koski kuohuvi yksinään,

humuten metsän takaa.

Tonttu puoleksi unissaan

ajan virtaa on kuulevinaan,

tuumii, minne se vienee,

missä sen lähde lienee.

Otoksissa seikkailevat suolahtelaiset, koko vuoden TOSI kiltteinä olleet Orifamet Mortal Kombat SIA n 21, Veikka 9v ja Cresentia Chava OSH c 22, Minkki 9kk ja Wong Maun "Toni Tiikeri" OSH n 24, 7v.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Tapahtuipa näinä päivinä Loviisassa.

Itisjoukko siellä tassusillaan, tassusillaan
hiipii, kurkkii antimia illan, antimia illan
Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap, tip, tip, tap...

Jouluruokaa tarjoo kotiväki, kotiväki,

raoistansa sen jo itis näki, itis näki
Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap, tip, tip, tap...

Pöydänpäälle veitikkaiset rientää, veitikkaiset,
syövät paistia ja juovat lientä, juovat lientä
Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap, tip, tip, tap...

Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista,
maiske kuuluu KYLLÄ ruoka maistaa, ruoka maistaa
Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap, tip, tip, tap...


Orifamet ja DeLaSoul'sit riivii järjesti Heidi Strömberg.
(miten se sen teki huutaa koko Orifamelan väki!?)

Jouluseimi

Mä seimellesi seisahdan...

Riikka ei ollut ennättänyt saada paikalleen kuin pelkän ladon ja kas.. Minkki oli äkänytynyt sinne ilmestyksen lailla. Ei meinannut löytyä sijaa majatalossa itse pääosan esittäjälle ja seimelle, saati Marialle, Joosefille, kuvaelman pikkueläimille ja tietäjille.
Veikka on asialinjan miäs ja suhtautuu asetelmaan 9 joulun järkevyydellä.

JOULURAUHAA!

Simoa muistavat Riikka ja Kaaka

Jouluenkeli!

Saimme oman jouluenkelin. Ensimmäinen kollimme,"laulaa kulkusten kanssa", on poissa. CH Arhantin Simsed, Varakalifi Simsed, Simo, SIA e 21, kermakissa, on poissa.

Geriatriakerhomme kokoukset ovat jääneet historiaan.

Simo sairastui kissoille niin tyypilliseen rappeumasairauteen, munuaisten vajaatoimintaan, 5v sitten. Sen munuaisarvot olivat huikean korkeat, tarkoittaen että munuaiskudostuho oli jo mittava. Verenpainelääkityksellä ja jonkin aikaa erikoisruokavaliolla Simopappa pärjäsi ja pärjäsi, pärjäsi ja pärjäsi. Laidunti kesän toisensa jälkeen ulkona. Kasvatti pentueen toisensa perään. Määräili meitä kuin karjaa! (hyvähyvähyvä) Moni nuorempi tuttava lähti edeltä vihreämille ruohoaroille. Simo jaksoi jatkaa siamilaisella sisullaan. Ilman vaikeuksien häivää. Mitä nyt kakan tuloon tarvittiin öljynvaihtoa kerran viikossa, sisäisesti (:

Viimeinen tuli lähdön hetki Simollekin. Teräsvaarin elämänkiintiö täyttyi. Sen ääni muuttui. Se ei tahtonut syödä. Se käänsi selän elämälle. Eilen. Tänä aamuna soitin ystävällemme, että pappa on päättänyt mennä. Autetaan sitä matkaan. Marjatta riensi apuun jälleen kerran.
Pappa sai niin kauniit siivet, kuin rakkaudella vain saa. Se lensi kevyesti yli lumisen maan, jättäen valtavan, raitanaamasiamilaisen mentävän kolon sieluihimme.

Ikävä on möhkälemäisen suuri, lipsuva ja kyyneleinen. Se kuristaa, puristaa ja painaa. Häviää taka-alalle hyökätäkseen kimppuun nälkäisen asiakirjatuhoojan vimmalla. Suikaloi, raastaa, riipii.. on verrattavissa kovaan fyysiseen kipuun.

Voin aistia tässä myös hivenen helpotusta. Rakkaamme ei kärsinyt. (Voi kuulostaa kliseeltä, mutta ei se sitä ole).Pelätty päivä tuli. Se on kohdattu. Simo on saanut tarvitsemansa avun. Ajoissa.

Kiitän kaikki läheisiä, jotka ovat tukeneet perhettämme viestein tänä vaikeana päivänä.
Erityiskiitokset Marjatalle, Merjalle, joka tukee kaikin tavoin ja vielä päivittää kotisivutkin. Tiinalle ja Jukalle, jotka tarjoavat Simolle viimeisen leposijan tiluksiltaan. Johannalle, Riialle ja Julialle jotka piristivät iltaa piipahtamalla.

Kuvissa: Orifame-catteryn geriatriakerhon ProPatria-mietintätiimi jokapäiväisessä kokouksessaan marraskuussa 2008.

Juustojahti!

Että osaa olla mieleinen peli! Kesällä ostettiin tämä Cheese chase, kotmaisittain Juustojahti. Nämä lapset ovat erityisen taitavia pelureita. Didgeridoo näyttää kuinka palloa pelataan.

Ennättipä pallonkutale ohittaa. Meni hyvä syöttö ihan hiirille.

Otetaan yläkerran pallo syyniin. Elsaemo seuraa tilannetta. Missä maalivahti on? Kahvilla?

Kätevän kokoinen peli.. mikälie Wii-cat onkaan. Hauskinta on juosta palloa vastaan. Vaikeusastetta voi lisätä laittamalla pelin aukoista sisään hiiriä, huopaleluja ja karkkipapereita. Tädää! Kaikki laulaa--You are never alone!

Dirlandaa on ihan kassalla! Seuraa jännityksellä (häntä oravana) miten velipoika pärjää pelissä. Toivottavasti Ruotsi ei voita!

Suomen ensimmäiset suojelukissat

Pitää olla harrastus! Meillä kissat treenaavat jo pienestä suojelua. Aluksi leikinomaisesti. Puuhastellaan hihan kanssa kaikenlaista kivaa. Tutustutaan mukaviin maalimiehiin ja heidän asiantuntevassa ohjauksessaan edetään treeneissä oikeassa marssijärjestyksessä. Varsinaisiin puruihin siirrytään vasta paljon myöhemmin.

Toki hihaan saa nytkin jo purra. Tasapainoharjoituksia unohtamatta!

Sieltä tai sinne voi sukeltaa pää edellä.
Otetaan lahjoituksena vastaan HYVÄ -tarpeeksipieni- KYPÄRÄ!

Hihaan on hyvä teroittaa hampaiden lisäksi myös kynsiä. Perheen suuremmatkin nelikoivet suorittavat päivittäisiä mitämilloinkin-kyyrejä tässä suojelupisteessä.

Kaikki on vinksin vonksin..

...tai ainakin heikun keikun!

Didgeridoo nauttii asennoistaan Satun kämmenellä :)

Aina vaan paranee!
Pröötpusu tuohon masuun.

Mitä sä ny..
Älä häiritse!

Jokohan tästä joutais nousta? Haukotusta vaille.

Oma peehe on tärkee!
Satun kämmenen mahdollisuuksia tutkii vuorostaan Dirlandaa!

Se etsii tositarkoituksella vastuuntuntoista sijoituskotia.

Pukujuhlan riemuvoitto!

Tässä sitä nyt odotetaan vieraita.. kun ei tulis sitä porukkaa väärennetyil kutsuil. Jaha, jaha silmä kovana on oltava. Ekat käteltävät lynsyttää tuolta kohti. Onks mun mitalit hyvin ja asu edustavasti? Mihin se adjutanttikin ny hävis?
Kyl tää kättely ottaa rantheeseen! Kuinka monta sataa niitä vielä pukkaa.. kato tuolta tulee Simo ja Aki. TYYLIKKÄINÄ! Terve pojat!! (Ai nii, ne ei haluu tulla kuvatuiks yhdes..)

Kenellähän meistä on nyt sit se puhuttelevin tai paljastavin asu? Mun asus on noudatettu muadikasta kierrätysperiaatetta. Poolon hihasta on tullu tää kiva turtle-kaulus ja pyjaman jäämäpaloista loppuasu. IHQ vai mitä!
Mun käsi on ainaskii ihan poikki. Taidan lähtee jatkoille rentoutumaan. Mihinhän ne pojat hävis? Väistelevät pressiä, se ku tunkee suuhun!

Hyvää itsenäisyyspäivää vaan joo. Harvalla on kaunis asu. Erittäin harvalla.

Kunnon suunnittelijoista on huutava! pula.

Huipulla tulee!!

Massimo, Orifame Chetano Cahya, Dani ja Horna saivat etukäteisjoululahjan. Karakorumin veroisen kiipeilyuun. Valtavan korkea huippu kohoaa pilviä hipoen. Vain kovimmat "veikat ja edmundit" pystyy kiipeen sen huipulle. (Katso kuvasta ketkä!) Siinä riittää rinteitä, seinämiä ja harjanteita. Pukkaa vuoristotautia äkkinäisille ja pakkopaluuta perusleiriin. Tähän annapurnaan on lisätty erikoisherkkujakin! Viidakko kynsikkäille saaliin vaanintaan ja piiloiluun. Alhaalla on tunneli luolapuumien ryömiä.

Kun on valoittettu seven summits, Massimo, the palliton oveluuden ruummillistuma, alkaa vaania pahaa aavistamatonta saalista. Veljet vahtivat vieressä suoristusta pisteyttäen. (Dani oli hoitanut Massimoa sisar- eiku velihentovalkoisena kastraation jälkeen)

Massimo hyökkää ja iskee! Pahaa aavistamaton saalis (ponnarikumppa-parka) joutuu sen hampaisiin ja lentää henkitoreissaan venyen ilmaan! Säälimätön Massimo päättää sen päivät sähäkkällä puraisulla. Koska elämme Suomessa, yhdistysten luvatussa valtakunnassa, ehdotankin perustettavaksi P.Ä.S.S.I. ry:n, Pelastakaa Äkkiä Sievät Somisteet Ilkityöltä rekisteröity yhdistys!

Kuvat: Isa Oinonen

Aa tuuti lullaa

Kovaa on tuo pennun elämä. Koko päivä leikitään terävää. Pureskellaan toisiaan ja heitellään leluja!

Vielä hetkeä aikaisemmin tämä tepevän tehokas pikku orienttineiti oli riekkumassa norsusorminukke suussa.

Sitten pakotetaan :) vielä poseeraamaankin!
Dirlandaa nohevana.

Didgeridoosta on puhku poissa.
Poika pilkkii istualtaan..

kunnes väsynyt touhupetteri joutuu antamaan unijukalle periksi.

Nuku nuku nurmilintu, väsy väsy västäräkki. Krooh-pyyh.

Kyllä näitä viipelöitä nukkuessa kuvaa! Mutta annas olla, kun on uni karistettu simmuista.. homma lähtee niin kovaa ja korkelta ettei heikompi kerkee ees viereen! :)

Ruusuilla tanssimista!

Kiitos tunnustuksesta, Norsu rullatuolissa!

Säännöt:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa.(määrä vapaa)
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Orifamet antavat ruusutunnustuksen seuraaville blogeille: (saajat on järjestetty satunnaisesti, eivätkä siis ole paremmuus- tms. järjestyksessä)

1. Perditan jengi

2. Möykkyblogi

3. Knit Sea

4. Kissan päiviä ja koiran unia

5. Feanorian blogi

VilliMinkin ensilumi!

Minkki katsoi "kakolan" kaltereiden takaa kummastuneena ulos. Maailma oli muuttunut ihmeellisen valkoiseksi yhdessä yössä!
Terassinovenvartija Riikka kertoi, ettei ulkoiluhommiin olisi asiaa seuraaviin kuukausiin. Pitänee siis tyytyä vain katselemaan ikkunasta. Mutta kas! Terassinovenvartija heltyi ja toi sisäänlukituille sitä valkoista laatikossa!

Oli siinä ihmettä kerrakseen! Koko "kakolan" väki kokoontui Ikean laatikon ympärille ihmettelemään ilmaston kylmenemistä.

Snif sanoi Veikka. Onko tää mannaa?

Ei ole. Eikä tää ainakaan mitään "nenävalkoista" ole, totesi tulliviraston Minkki tutkittuaan kohdetta tarkemmin.

Tää on kylmää ja märkää, oisko tää sitä jäätelöö?

Kenttätutkimuksen loppuyhteenveto tuloksineen ei ole valitettavasti vielä valmistunut.

Kuvat: Terassinovenvartija Riikka.