Katse kainosti alasluotuna.
Apuaa, minut on catnapattu!
Tässä esittäytyy pentueen OSH bs 22 tyttö. Kauan toivottu, valtavasti kaivattu. Haave jo yli 10 vuoden takaa.
Neiti poseerasi oikein söpösti, mutta kameran inha päin naamaa räpsähtelevä salama kiusasi. (Omistaapa viksumpi kamera!) Tämä tyttö on pentueen ylläri. Yllätti kasvattajansa täysin.
Sinä päivänä, kun pennnut syntyivät, sanoin perheelle, että puhuupas Valmai paljon. Asiaa oli aamusta asti. Muita merkkejä ei ollut. Illan tullen mitään poikkeavaa ei ollut. Valvoin kuitenkin klo 02 saakka. Sammutin valot ja roikotin kättä pentupesässä, joka oli sängyn vieressä. Jokin ajan päästä heräsin "johonkin" ääneen. Kuulostelin ja tajusin, että Valmai se siinä puhuu, lähellä, pesässä. Mutta sille vastasi joku 8)
Sytytin valot. Kello oli 03 ja risat. Pesässä käytiin vuoropuhelua emon ja tyttären välillä. Kaunis, puhdas pentu aivan valmiina. Napanuora katkaistu hyvältä kohdalta, istukkaa maistettu ja sitten peitetty pyyhkeen reunalla. Emo auttoi pientä imemisen alkuun.
Olen elämässäni työn ja harrastusten puolesta ollut lukemattomissa synnytyksissä läsnä tai apuna, mutta nämä kaksi yllättivät minut täysin. Siinä me sitten hymyiltiin kaikki kolme ja pesän laidan yli kurkkiva Aki-kissa oli ihmeestä ymmyrkäisenä. Minä soitin innostuneena Valmain Tiina-emännälle ja tekstasin luvatun ilmoituksen Janelle.
Loppusynnytys meni yhtä jouheasti. Valmai olisi hoitanut homman kotiin ilman minua. Ehkä se yrittikin sitä 8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti