Pentujen valokuvaamisen sietämätön keveys. Miksi kummassa nupit nakottaa aina kamerasta poispäin? Tai sitten heiluvat kuin 60-luvun irtopäinen automaskotti kojelaudalla?
Tässä on ruskeatabbynaamio siamilainen tyttö, SIA n 21, Mannekiini. Tikkakoskelta.
Mannekiini juoksee, loikkii, tepastaa sen minkä 4 viikkoisilla tassuillaan pääsee. HELPPO kuvata juu.
Vaaleampi tabbynaamio siamilainen sisar on Marsipaani. Syöksyy, ryntää ja lopulta alkaa huutaa 'MAMAA'! Äitee tulee pillit päällä paikalle lastaan ahdingossa auttamaan. Kyllä yksilökuvaus on helppoa. Varsinkin ryhmässä.
Tämä se on viksu vekotin. Klassinen hopeatabby itämainen lyhytkarva, OSH ns 22, neito nimeltä Mullinmallin.
Kameraa päin, HOI! Kuvaaja pakenee peloissaan takakaakkoon.
Sit on tää kaveri, joka ei kuvausessiota pysy hereillä. Klassinen hopeatabby itämainen lyhytkarva sekin, OSH ns 22 poika Mukiinmenevä. Se mätti kupusensa niin täyteen evästä ja miehekkäästi maitoa päälle, jotta Nukku Matti pääsi unihiekkoineen yllättämään. Ota tästä nyt sitten virkeä kuva. Tasan ei käy kuvaajan tuuri.
Tässä emon avun akuutissa tarpeessa on hopeatäplikäs itämainen lyhytkarva poika, OSH ns 24, Myrsky ja Mylväys. Siltä poseeraus kävi kuin vanhalta konkarilta. Kovin ovat nuoria nämä nykymallit.
Nimensä Myrsky ja Mylväys sai jalosta äänenpitotaidostaan. Ihan pikkiriikkisenä se kiljui tisun menetettyään niin kovaa, että oppipahan emo olemaan aloillaan ja imettämään nälkäistä poikaansa.
Eka axilurmadotus on takana. Evästä menee jo pennuillekin melkoisesti. Emo syö pari kanalaa päivässä. Pentujen juoksuharjoitusten vauhti kasvaa päivittäin. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, seuraavat päivät taputetaan viksuille hiekkalaatikonkäyttäjille. Takatukat kuluvat lyhyiksi jatkuvasta pussailusta ja turkit silkkenevät silityksistä. Ai että näiden kanssa aika lentää ihanasti!
